Pääkirjoitus
Kun raha puhuu
Viime vuosien eurooppalainen ahdinko tuntuu vain lisänneen kaikennielevää talouspuhetta. Yhä useampi teatteri puhuu asiakkaista eikä katsojista. Mitä merkitsee kuluttajanäkökulman astuminen taiteeseen?
Viime vuosien eurooppalainen ahdinko tuntuu vain lisänneen kaikennielevää talouspuhetta. Yhä useampi teatteri puhuu asiakkaista eikä katsojista. Mitä merkitsee kuluttajanäkökulman astuminen taiteeseen?
Kansallisbaletin kevään viimeisessä ensi-illassa: nykytanssitripla.
Ohjaaja Mikko Roihan ja koreografi Tero Saarinen kamppailevat teosten pidempien elinkaarten puolesta. Kyseessä on taistelu parempien esitysten ja elinvoimaisen ohjelmiston puolesta.
Valtteri Raekallio, 29, on tanssinut ammattimaisesti kymmenkunta vuotta. Kaksi merkittävintä työllistäjää ovat olleet Tommi Kitin tanssiryhmä sekä kiinnitys Helsinki Dance Companyyn vuodesta 2006. Nyt Raekallio on astumassa uuteen vaiheeseen, josta hän puhuu aavistuksen varovaisesti. Kalevalan päivänä Kulttuurirahasto myönsi hänelle vuoden työskentelyapurahan. Uuteen elämänvaiheeseen liittyy myös toinen, työelämää paljon suurempi tekijä, Hugo 7 viikkoa.
Pietarilainen Baltijski Dom puhuttaa nyt dokumenttiteatterillaan. Esitysten aiheina on nuorison liikehdintä, väkivallanteot ja poliittinen fanatismi – asioita, joista ei venäläisessä mediassa välttämättä puhuta.
Taiteilijan erityisrooli nousee esiin aina, kun puhutaan kulttuuripolitiikasta ja rahasta. Moni on sitä mieltä, että taiteilijuutta on tuettava ja ylläpidettävä eri tavoin kuin muita ammatti-identiteettejä, että se ei ole vain ammattiopintojen ja työpaikan summa. Taiteilija-kuvaan liittyy tiukasti myös se, mitä taiteelta ja taiteilijoilta odotamme. Pitääkö heidän tarjota meille pohdittuja näkemyksiä ja avartavia maailmankuvia?
Kari Heiskanen ohjaa yhtä teosta, suunnittelee kolmea seuraavaa ja pohtii kaiken aikaa, mitä valta merkitsee. Ohjaaja-näyttelijä kirjasi työhönsä liittyviä ajatuksia maaliskuussa ohjatessaan Kuninkaan puhe -teosta.
Olimme viime vuoden toukokuussa Pariisissa esittelemässä suomalaista näytelmäkirjallisuutta. Heini Junkkaala esitti tilaisuudessa ajatuksen, että suomalaisia näytelmäkirjailijoita yhdistää aihelähtöisyys. Tämä tuntui intuitiivisesti oikealta. Mutta mitä on aihelähtöisyys?
Mikäpä olisi luontevampi tapa liikkua esitystaiteen laajalla kentällä kuin bändikeikka? Esitystaiteen seurasta ponnistavan Napoleon Pink Horse -bändin samannimisessä esityksessä yhdistyvät luontevasti musiikki, teksti, liike ja skenografia. Samalla Napoleon Pink Horse tarkastelee populaarikulttuurin esittämisen tapoja askeleen sivusta, ironisesti ja lämmöllä.
13 uponnutta vuotta on huikea teos. Paula Salmisen näytelmä on juureva ja poeettinen, tuttu ja mystinen. Pitkä kehittelytyö näkyy: repliikit ovat hiottuja, kohtaukset tarkkoja ja eri aikatasoissa risteilevä muoto kirkas.
Valtion näyttämötaidetoimikunta on jakanut näytelmäkirjallisuuden kantaesitystuet vuodelle 2012.
Uuden Sirkuksen Keskus Cirko on erottanut toiminnanjohtaja Tomi Purovaaran tehtävästään.
Opetus- ja kulttuuriministeriön From Start to Finnish -näytelmävientihankkeella tuetaan kotimaisten näytelmien esittämistä Edinburgh Fringe -teatterifestivaalilla ja tavoitellaan sitä kautta näytelmien pääsyä Ison-Britannian teattereiden ohjelmistoihin.