Pääkirjoitus
Traditio luo uutta
Ohjaaja Anni Klein (entinen Ojanen) ja äänisuunnittelija Kimmo Modig esittävät tässä lehdessä kriittisiä näkemyksiä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun opetuksesta.
Ohjaaja Anni Klein (entinen Ojanen) ja äänisuunnittelija Kimmo Modig esittävät tässä lehdessä kriittisiä näkemyksiä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun opetuksesta.
Elina Knihtilä on kutsuttu Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professoriksi.
Ralf Långbackan mielestä ohjaajan on oltava löytöretkeilijä eikä keksijä. Uusliberalismi ja itsekeskeisyys ovat hänen mielestään johtaneet nykyiseen projektiteatterin malliin, josta puuttuu jatkuvuus.
Anni Klein (entinen Ojanen) ja Kimmo Modig opiskelivat yhtä aikaa Teatterikorkeakoulussa, joka ei heidän mielestään kouluta taiteilijoita vaan ammattilaisia. He sanovat, että erityisesti klassikkojaksolla oppilaita valmistetaan vain laitosteatterin tarpeisiin. Mitä väitteisiin vastaavat opettajat? Entä opiskelija Paula Vesala?
Näyttelijä Suvi-Sini Peltola saa kutsun Amerikkaan matkalla lankakauppaan, ottaa mukaansa Washingtoniin roolihahmonsa ja mummunsa sekä nauttii jenkkiyleisön estottomuudesta.
Kotimaisen teatterin valtavirrasta jää harvoin elämään aikaa kestäviä näytelmätekstejä. Sellaisiakin kuitenkin kirjoitetaan, kuten Seppo Parkkisen Animalis ja Annina Enckellin De bäst anpassade.
Seitsemän vuotta taikurina riitti Janne Raudaskoskelle. Uusia esityksiään hän kutsuu elämysteatteriksi, johon kuuluu taian tuntu.
Masi Tiitta on opiskellut kuusi vuotta säveltämistä Sibelius-Akatemiassa, josta hän ajautui esitystaiteen pariin. Huhtikuussa on hänen ensimmäisen soolonsa aika.
Toissakertaisen Teatteri&Tanssi-lehden kolumnissa olleen Kaamos–pojanpoikani äiti Elsa sai pahan issiassäryn, joka vaivalloitti vauvanhoidon. Alle kaksivuotiaskin painaa paljon, ja sen kantelu kävi mahdottomaksi. Lääkärit eivät voineet mitään. Lepoa ja kipupillereitä.
Cirko-festivaalilla ensi-iltansa sai Silvennoisen ohjaama taikuutta, köysiakrobatiaa ja elävää musiikkia yhdistävä Light blue & orange.
Esitystaiteilija Pilvi Porkola lukee katsojille paloja viimeisen 15 vuoden aikana kirjoittamistaan rakkauskirjeistä seitsemälle eri miehelle. No more broken hearts -teoksen esitystilanne Kiasman asiallisen seminaaritilan yleisvalaistuksessa on teon henkilökohtaisuuteen nähden yllättävän vaivaton. Kyseessä ei ole intiimi uskoutumistilanne, vaan esitystilanne, josta sekä katsoja että esiintyjä ovat tietoisia.
Yöunet siinä menivät. Suomen Kansallisteatterin Neljäs tie on yksi 2000-luvun ehkä vaikuttavin teatteriteko. Esitys lyö näyttämölle analyysin itsenäisyytemme ajan suomalaisesta ja eurooppalaisesta sosiaali- ja taloushistoriasta, hyvinvointivaltion rakentamisen ja purkamisen. Sen repliikit ovat faktaa. Ne perustuvat haastatteluihin, puheisiin ja pöytäkirjoihin. Näemme kokoushuoneiden ja kabinettien maailman, jossa asioista päättävät ihmiset. Näyttelijät tekevät hurjaa työtä.
Odotin Lilla Teaternin Kungenin olevan Timo Harakan ja Antti Karumon näytelmän Björn Wahlroosista. Hyvä aihe, erityisesti ajatellen Nokian Salon tehtaan viimevuotista alasajoa. Vastakkain näyttämöllä Salon seudun ruhtinas, kovalla pelillä rikastunut kartanonherra, ja tuollaisessa pelissä pois potkitut ihmiset paikallisessa Prismassa ostoksilla…
Berliiniläiskoreografi Jana Unmüßig on valmistanut neljän suomalaistanssijan kanssa esityksen Colour colour. Se esittelee minimalistisesti rakenteita ja elementtejä, joista tanssiteos muodostuu: tilan käytöstä, ajan manipuloinnista, tanssijoiden suhteesta toisiinsa, liikkeestä, yleisön ja esityksen suhteesta.
Kansallisbaletin tuorein ensi-ilta oli vanhan kertausta, mutta en valita. Tarjonta oli kauden tanssi-illoista paras, täyttä antia joka hetki: Jorma Elon Double Evil, ruotsalaisen Johan Ingerin Walking Mad ja huipennuksena Vaslav Nijinskin Kevätuhri. Tripla-ilta nähtiin myös Moskovan Kevätuhri 100 vuotta -festivaalilla huhtikuussa.
Harrastajateatteria jo neljäkymmentä vuotta.
Teatterialan neljännessä Thalia-gaalassa palkittiin muun muassa Jukka-Pekka Pajunen, jolle ojennettiin Avainpalkinto (Nyckelpriset).
Valtion Näyttämötaidetoimikunta, Taiteen edistämiskeskus ja Uudenmaan taidetoimikunta jakoivat avustuksia.