Tanssin talon johtaja Niki Matheson haluaa näyttää jotain ennen haastattelun alkua. Kuljemme Kaapelin Lasipihalta sivuoven kautta sisään Tanssin taloon ja kierrämme Pannuhallin näyttämön läpi Erkko-salin lavan taakse.

”Eikö ole hieno!” Matheson huokaa.

On se, hieno, itse asiassa melko uskomatonkin näky. Katsomme suurta näyttämöä sen takaosasta käsin. Korkeutta on 21 metriä ja koko katon laajuudelta roikkuu tiheässä kymmeniä vaijereita, joiden päässä on valo- ja muuta tekniikkaa. Juuri tekniikan resurssit ovat yksi Tanssin talon vahvuuksista. Tällaisia mahdollisuuksia suomalaiset tanssintekijät eivät ole aiemmin juurikaan päässeet käyttämään.

Seinän viereen on kasattu valtava määrä erikoisvalmisteisia puulaattoja, joilla näyttämö peitetään, jotta saadaan tanssille sopiva joustolattia. Se on yksi Tanssin talon rakentamista ajaneiden toteutuneista tavoitteista.

”Kansainvälisten vieraiden kommentit näistä tiloista ovat olleet ylistäviä. Monet ovat olleet ihmeissään, että olemme saaneet tällaisen oman paikan. Iso juttu on ollut myös se, että talo on tanssin kentän aikaansaannosta”, kertoo Matheson.

Prosessi talon aikaansaamiseksi oli pitkä ja monien toiveiden täyttämä. Lopputulos on tarpeiden, toiveiden ja käytettävissä olevan rahoituksen välinen kompromissi.

”700 katsojan Erkko-sali on ollut täynnä useita kertoja, ja se on fantastista, koska juuri sen vajaaksi jäämistä pelättiin. Tärkeintä on kuitenkin, että tanssilla on nyt kunnollinen suuri näyttämö. Ja yleisömäärät kehittyvät koko ajan. Tila tuntuu miellyttävältä jo 200:llakin katsojalla. Mutta minulle on ehdottomasti tärkeintä, että tanssitaiteilijat voivat nyt toimia suurella näyttämöllä.”   […]

Matheson kertoo, että talon olisi hankalaa luoda kaikille tekijöille sopivaa konseptia, mutta tilapalveluissa se voi pienemmillä resursseilla toimiville sommitella erilaisia ratkaisuja, antaa esimerkiksi enemmän aikaa harjoitussalissa tai luovuttaa apukäsiä rakentamiseen.

”Tällaiseen joustamiseen haluaisimme siirtyä yhä enemmän, mutta isoin haaste sekä talon toiminnalle että täällä esiintyville on henkilöstömme riittämättömyys. Meillä on kahdelle tapahtumatilalle vain viiden hengen tekniikan tiimi. Koko henkilövahvuus on 11.”

Jos rahaa olisi, Matheson palkkaisi ensimmäiseksi kaksi teknikkoa lisää. Tuottajallekin olisi töitä.

 

LISÄAVUSTUSTA TARVITAAN

Iso haaste on myös se, millä rahalla talo pystyy tuottamaan tai osatuottamaan sopivaa ohjelmistoa. Kotimaisten kantaesitysten tuottamiseen vuosille 2022–2023 saatiin SPARKS-hankkeen kautta Kulttuurirahastolta 500 000 euroa. Kansainväliset esitykset tuotettiin niille osoitetusta hankerahoituksesta, jonka Jane ja Aatos Erkon säätiö myönsi Tanssin talolle vuosiksi 2022–2023. Summa oli 1 miljoona. Nyt nuo hankerahoitukset ovat päättyneet, eikä ilman vastaavaa rahoitusta nähdä Erkko-salissa isoja kansainvälisiä nimiä eikä suuria kotimaisia, varta vasten Tanssin taloon rakennettuja teoksia.

Talon toiminnan kannalta toinen kriittinen kysymys on toimintabudjetin suuruus. Valtion ja kaupungin jakamien yhteensä 1,3 miljoonan euron lisäksi kaupunki tukee taloa erillispäätöksellä tänä vuonna 50 000 eurolla.

”Samaan aikaan vuokrat ovat nousseet kahdessa vuodessa yli 100 000 euroa. Eli inflaatio ja kustannusten nousu on ollut meidän tyyppisille tilatoimijoille hurja.”   […]

 

MITÄ 10 VUODEN PÄÄSTÄ?

Mikael Aaltonen on toiminut pitkään kotimaisen tanssin kentällä muun muassa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin taiteellisena johtajana ja URB-kaupunkifestivaalin taiteellisena johtajana ja tuottajana. Tanssin talon ohjelmapäällikkö hän on ollut vuodesta 2019.

Myös hän on tyytyväinen siihen, miten yleisö on löytänyt tiensä Tanssin taloon. Tärkeitä yhteistyökumppaneita on myös löytynyt. Kevään aikana &Espoon teatterin FocusGent-festivaali levittäytyi myös Tanssin taloon ja Tero Saarinen companyn yhdessä Tampereen Työväen Teatterin kanssa tuottama Macbeth esitetään sekä Tanssin talossa että TTT:ssä.

”Teatterin ja tanssin kentät ovat enemmän ja enemmän ottaneet vaikutteita toisistaan”, kuvaa Aaltonen tilannetta, joka näkyy sekä teattereiden että tanssiryhmien ja -tekijöiden ohjelmistoissa.

Aaltonen ei kuitenkaan usko, että Tanssin talon ohjelmisto kehittyy mihinkään ”yleishybridiseen suuntaan”, koska taiteenlajeilla on oma historiansa ja kaarensa.

”Mutta ehkä tähän taloon liittyvä iso kysymys on, mitä Erkko-näyttämöllä ylipäätään kymmenen vuoden kuluttua esitetään. Kuka esittää ja mitä?”

Aaltonen viittaa muun muassa siihen, että esittävän taiteen tuotanto- ja rahoitusrakenteet on kehitetty viimeisen 20–40 vuoden aikana.

”Ne on luotu aikana, jonka jälkeen tanssin kenttä ja toimintaynpäristö ovat muuttuneet. Mietin, mikä on viesti nuoremmille tekijöille nyt. Minusta viestiä ei ole, ja se on hälyttävää. Kysymys kuuluu, mitä vos-teattereille tapahtuu, mitä isompia toiminta-avustuksia saaville ryhmille tapahtuu.”

Lue koko Minna Tawastin kirjoittama haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 2/2024.