VUODEN 2023 KUTKUTTAVIN ESITYS -lukijakyselymme keräsi 70 vastausta. Vastausten paljouden takia vain osa vastauksista pääsi 4. huhtikuuta ilmestyneeseen numeroon.
Monet lukijakyselyyn vastanneet ylistivät Lahden ja Vaasan kaupunginteattereissa esitettyä Mika Myllyahon vuonna 2008 kirjoittamaa Kaaos-esitystä. Yhteensä 33 kyselyyn vastannutta piti esitystä vuoden 2023 parhaana. Erityiskiitokset saivat myös Kouvolan teatterin Cabaret ja Kansallisteatterin Pudota.
Nyt kerromme lisää muista vuoden 2023 lukijoiden lempiesityksistä ja odotuksista vuodelle 2024.
Suosikki: Liikkeellä marraskuussa-festivaalilla näkemäni Bacchae – prelude to a purge (kor. Marlene Monteiro Freitas) oli kaikessa kaoottisuudessaan kaunis ja hauska. Esitys oli jotakin, mitä en ollut ennen nähnyt, ja siksi niin kovin virkistävä elämys. Pettymys: Ryhmäteatterin kesäteatteriesitys Salainen puutarha jäi jotenkin hataraksi kokonaisuudeksi. Lauletut kappaleet eivät tuntuneet relevanteilta ja johdatusta tunteikkaimpiin huippukohtiin ei juuri ollut, jolloin nämä kohdat jäivät latteiksi. Olen nähnyt Suomenlinnassa myös todella hienoja ja toimivia esityksiä, niin odotin enemmän. Odotan: Olen ollut todella ilahtunut Tanssin talon ohjelmistosta ja odotan kovasti pääseväni näkemään lisää vaikuttavia tanssiteoksia siellä. MEIKÄMILLENIAALI
Suosikki: Mikko Roihan sovitus Tommi Kinnusen romaanista Ei kertonut katuvansa. Vaikuttava esitys viiden naisen kamppailusta ihmisarvon puolesta. Pettymys: Lappeenrannan kaupunginteatterin Sointula (Käsikirjoitus ja ohjaus Tuomo Aitta). Sekava yritys parodioida idealismia. Kauheata kohkaamista tyhjän ytimen ympärillä. Odotan: KOM-teatterin Putoavia lintuja ja Tampereen teatterin Julmurin suviyötä. KULTTUURITANTTA
Suosikki: Kouvolan Teatterin Cabaret. Aivan huikea tulkinta klassikosta. Tarkat kaaret ja havainnot fasismin hiipimisestä arkeen, kunnes se lopulta on ottanut syöveriinsä jo liian syvälle. Musikaali piti kutinsa ja säilytti alkuperäisen tarinan hienosti. Poikkeuksellisen komeat roolit, etenkin Seremoniamestarina Karlo Haapiainen puhalsi klassikkorooliin uutta rajatonta energiaa ja ilmaisua. Kauhistuttava loppu hiljensi. Odotan: Ryhmäteatterin uutuusnäytelmää. KATSOJA KYMENLAAKSOSTA
Suosikki: Tuntematon sotilas (Teatteri Vanha Juko & Turun kaupunginteatteri) Suomalaisten kestoteos, joka on lähes aina tehty massiivisilla resursseilla sekä enemmän tai vähemmän kansalliseetoksellisena sotaspektaakkelina, nähtiin nyt puhdistavana ja sodan järjettömyyttä pohdiskelevana. Leikilliset ja yllätykselliset tavat näyttämöllistää sodan kauhuja toivat keskiöön ihmisen, ja vain ihmisen, ilman nationalistisia narratiiveja. Työryhmä osoitti teoksellaan, että tämänkin massiivisen klassikon mestarilliseen toteutukseen riittää aivan hyvin neljä taitavaa näyttelijää ja pieteetillä tehty audiovisuaalinen suunnittelu yhdessä ohjauksen kanssa. Esitys oli dramatisoitu uusin silmin, pienen ihmisen näkökulmaan, aidosti alkuperäisteoksen hengessä. Kun vielä aivan lopussa kynttilät syttyivät muuten hämärään näyttämökuvaan lauluineen, oli esityksessä jotain pyhää ja ikiaikaista – siis teatteria parhaimmillaan. LASSI JÄMSÄ
Suosikki: Kansallisteatterin Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin. Tärkeä puheenvuoro, kauniisti toteutettuna. Odotan: Vuonna 2024 parasta tähän mennessä on ollut Ryhmäteatterin Kalasatama. Haluan nähdä Q-teatterin kaikki esitykset! Ja pyrin kiertämään maakuntia enemmän. Turun Lou Salome kiinnostaa! KATSOJA
Suosikki: Ei kertonut katuvansa, Mikko Roihan versio. Voimakas tulkinta, raadollinen tarina ja uudenlainen näkökulma sotahistoriaan teki esityksestä viime vuoden parhaimman. Esityksessä katsomossa oli täysin uskomaton tunnelma. Yleisöstä aisti kaikki tunteet. Esityksen pääsee moni vielä kokemaan Seinäjoella, Hämeenlinnassa ja Tampereella. Turussa oli ainutlaatuiset kokemukset. Kaksi kertaa katsottu ja edelleen muistan esityksen rakenteen ja stoorin. Pettymys: Pokka Pitää Tampereen Komediateatterissa. Esitys oli loppuunmyyty ja ahdas tunnelma toi vielä hieman ikävystyttävän kokemuksen. Esityskään ei ollut kovin mairitteleva. Alkupuolisko on hieman laimeaa matskua, mutta taas toinen puolisko muuttui farssimaiseksi kaaokseksi. (…) Hölmö, epähauska ja toimimaton komedia. Odotan: Lou Salomea Turun Kaupunginteatterissa, Putoavia lintuja Kom-teatterissa, Teatteri Jurkan Cock-esitystä, Ilmaista rahaa Helsingin kaupunginteatterissa, Moulin Rougea Helsingin kaupunginteatterissa, Rauman teatterin Sademiestä ja Paula! Rauman teatterissa. TEATTERIFANI
Suosikki: Nuua company: Kulovalkea. Visuaalinen ja poliittinen nykysirkusteos. Esiintyjien tekninen taso on huippuluokkaa ja kokonaisuus tukee sitä erinomaisesti, valosuunnittelua myöten. Pettymys: Susanna Leinosen Nasty. Teos on haitallinen teos feminismille, eikä valmistustavaltaan tai ideologialtaan edusta feministisiä arvoja. Teos on yksipuolinen oksennus koreografin aggressioita. Odotan: Meri-Maija Näykin Synnytystalkoot. Erityisesti innostaa monitaiteelliset taidemuotoja uudistavat teokset. TAITEILIJA TUUTIKKI
Suosikki: Kom-teatterin Rikkaruoho. Hieno toteutus lavalle, loistava roolitus ja hieno ohjaus. Pettymys: Turun kaupunginteatterin Tuntematon sotilas. Mun tuntemattomassa on sankareita, tässä ei yhtään. Pelkkää hölkkää. Odotan: Laaja valikoima teatteria laidasta laitaan. KIMMO
Suosikki: Kom-teatterin Rikkaruoho. Pettymys: Kävin katsomassa seitsemän eri esitystä, yksikään ei ollut varsinainen pettymys, HKT:n Ape Army oli kuitenkin vaikeaselkoinen. Odotan: KOM-teatterin Putoavia lintuja ja Kajaanin kaupunginteatterin Nälkämaan Jussia. HANNA-LEENA
Suosikki: MDD: Dark Matter. Nuorten tekemä todella vaikuttava ja rohkean erilainen teos! Pettymys: Tero Saarinen & Kimmo Pohjonen: Breathe. Kovat odotukset, esityksessä ei oikein kantavaa voimaa. PANSSA
Suosikki: Sad songs from the heart of Europe oli suosikkiesityksiäni visuaalisuuden vuoksi. Pettymys: Joitakin keskusteluja merkityksestä oli mielestäni tylsä ja liian paljon näyttelijöiden tuntemiseen nojaavaa.
Suosikki: Kansallisteatterin Europeana – johdatus Euroopan absurdiin vuosisataan. Omaääninen muotokokeilu. Upeaa näyttelijäintaidetta, ilmava ylöspano. Jäi ajattelulle tilaa. Edustaa eurooppalaista uutta kirjallisuutta ja draamaa.
Pettymys: Helsingin kaupunginteatterin Rakas Evan Hansen. HKT:n huippuunsa viritetty musikaalikoneisto ei tällä kertaa sytyttänyt. Suuri suuri näyttämö hukutti aiheen ja tekijät taas kerran alleen. Odotan: Helsingin Kaupunginteatterin Moulin Rouge-esitystä ja Kansallisteatterin Metsä Furiosaa STADILAINEN
Suosikki: Niin vaikea valita vain yksi, joten nimeän yhden laitosteatterin ja yhden vapaan ryhmän esityksen:
1. Pieni maailma (Tampereen Työväen Teatteri). Vangitseva, mukaansa imevä teksti, joka kauniisti ja tunnistettavasti pohdiskeli kokemuksia, tunteita ja valintoja sukupolvien yli eläytyen erinomaisten näyttelijänsuoritusten tulkitsemina.
2. Neuvostoihmisen loppu (Helsinki 98 & sadsongskomplex:fi) Äärimmäisen vahva tulkinta ja yksityiskohdiltaan rikas esitys, joka merkittävästi lisää ymmärrystä viime vuosisadan ilmapiirin taustalla vaikuttaneista olosuhteista, mitkä tuntuvat kompleksisuudeltaan nykymaailmalta lähes unohtuneen, seikka, joka on välttämätön tunnistaa, jotta rauhanomainen tulevaisuus olisi mahdollinen. Pettymys: En mielelläni haluaisi nimetä pettymystä, mutta Neljän päivän läheisyys (&) ei vastannut sitä hypetystä, jota olin ennakkoon lukenut. Yksi syy minkä takia esitys ei auennut minulle saattaa olla, että etelän aurinkorantamatkailu on minulle täysin vieras kokemus. YNGVE SJÖBLOM
Suosikki: Joitakin Keskusteluja Merkityksestä. Joskus harvoin muoto ja sisältö todella kohtaavat ja syntyy aidosti unohtumatonta taidetta. Esitystä seuratessa ja etenkin sen jälkeen tuli olo, että tämän kaltaisten kokemusten takia teatteri joskus muinoin keksittiin. Odotan: Odotan uusien johtajien linjauksia. KATSOJA81
