Saksassa ja saksalaisessa teatterissa tunteita on herättänyt Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) jäsenten osallistuminen viime marraskuussa Potsdamissa pidettyyn salaiseen äärioikeiston kokoukseen, joka vuoti julkisuuteen. Tapahtumaan soluttautuneiden tutkivien journalistien haltuunsa saama materiaali oli kylmäävää. Kokouksen teemana oli salainen suunnitelma ”heikosti intergroituneiden” karkottamisesta Saksasta. Tapaamisessa pohdittiin myös kansalaisuuden ottamista pois etnisen taustan perusteella.
Suunnitelman paljasti tutkivien journalistien Correctiv-verkosto. Paljastus aiheutti Saksassa äärioikeistoa vastustavien mielenosoitusten sarjan. Nyt materiaalista on tutkivien journalistien avulla tehty dokumenttiteatteriesitys nimeltä Correctiv enthüllt: Rechtsextremer Geheimplan gegen Deutschland, jossa nähdään todistusaineistona käytettyä raakamateriaalia ja jopa autenttista kuvamateriaalia.
Teatteria käsittelevällä Nachtkritik.de-sivustolla pohdittiin, oliko Berliner Ensemblen teos ”modernia kansanteatteria”. Kay Vogesin ohjaus toteutettiin estetiikalla, joka ei ollut kovinkaan kekseliästä, mutta kuitenkin osuvaa. Käytössä oli vanhaa agit prop -tyyliä, brechtiläistä vieraannuttamista sekä köyhän teatterin tyyliä, jossa nykyistä tekniikka ei juuri käytetty vaan luotettiin siihen, että sanottava riittää.
Uuden kansanteatterin määritelmään sopi kriitikko Esther Slevogtin mielestä myös se, että teos striimattiin lavalta kaikille halukkaille, eli tehtiin mahdollisimman saavutettavaksi. ”Kansanteatteria perustuslain rikkojia vastaan” -otsikoidussa jutussa viitataan keskusteluun, joka Saksassa on ollut käynnissä jo kauan. Siinä pohditaan, voisiko AfD:n puolueena kieltää, koska sen tavoitteet ovat perustuslain vastaisia.
Berliner Ensemblen tammikuista ensi-iltaa vartioivat poliisiautot. Esityksen alussa on tarkoituksella haettu yhtymäkohtia toisen maailmansodan aikaiseen Wannseen kokoukseen, jossa päätettiin juutalaisten lopullisesta tuhoamisesta. Slevogt kirjoittaa: “Tietenkin koko asia laukaisee aluksi eräänlaisen kansallisen trauman: komeassa huvilassa kokoontuu muutama herrasmies tai sellaisena itseään pitävä. Idyllisessä ja hienostuneessa ilmapiirissä he päättävät kansanmurhasta. Kuten hyvin tiedetään, näin tapahtui tammikuussa 1942. Joten joko taas? Tämä vaikuttaa 25 miljoonaan ihmiseen, joilla on tai ei ole Saksan passia ja jotka aiotaan karkottaa Saksasta.”
ÄÄRIOIKEISTO ON OLLUT dokumenttiteatteria tekevien teatterilaisten tutkassa jo edellisen vuoden aikana. Theaterhaus Stuttgartissa sai kesäkuussa 2023 ensi-iltansa And now Hanau -esitys, joka keskittyi Hanaussa helmikuussa 2020 tapahtuneeseen, rasistisesti motivoituun hyökkäykseen, jossa kuoli yhdeksän ulkomaalaistaustaista saksalaista. […]
Lue koko Maria Säkön kirjoittama katsaus Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 2/2024.
