Näytelmäkirjailija, dramaturgi, ohjaaja ja vapaa taiteilija Sinna Virtanen valmistelee paikkalähtöistä teosta, joka saa ensi-iltansa Hangon Teatteritreffeillä. Hän tunnustautuu paikkalähtöiseksi kirjoittajaksi, mikä myös näkyy hänen tavassaan kertoa teoksistaan ja ylipäänsä nykynäytelmän luonteesta. Virtanen tavoittelee teoksissaan usein myös kokemusta yhteisestä näyttämöstä.
”Minua kiinnostavat teatterissa oikeat teot. Se liittyy janoon yhteyden kokemisesta, että kyseessä ei ole pelkästään yhteys kahden esiintyjän välillä tai esiintyjän ja katsojan välillä, vaan laajemmin koko esityksessä. Kiinnostavaa on myös kesto ja sen mahdollisuudet näyttämöllä. Tykkään siitä, että teatteri on tila, jossa monet ajat ovat läsnä päällekkäin ja kaikessa piilee leikin potentiaali.
Viime helmikuussa Virtanen ohjasi ensimmäisen oopperateoksensa The Isle of Alcina vapaan kentän vierailuesityksenä Kansallisoopperaan. Työryhmän koollekutsujat Kaisamaija Uljas, Marianna Henriksson ja Tuuli Lindeberg pyysivät Virtasen ohjaamaan teoksen.
”The Isle of Alcina oli intensiivinen rykäys. Harjoitusaika oli lyhyt. 1600-luvulta peräisin oleva Francesca Caccinin libretto ja sävellys on vanhin tiedetty naissäveltäjän teos, joka on säilynyt tähän päivään. Teos oli ensimmäinen kosketukseni oopperan maailmaan. Etsimme siinä prosessissa yhteistä näyttämöä. Kaikki meni hieman haastavissa olosuhteissa hyvin, ja teos sai hyvän vastaanoton. Se vahvisti ajatustani siitä, että on mahdollista tehdä teoksia prosessissa ja luoda nykynäyttämöä myös oopperatalossa, johon liittyy mahdollisesti omat latauksensa.”
Maaliskuussa Teatteri Viiruksessa pyörivät lisäesitykset hurjan suosion saaneesta aurinkokuninkaan hoviin sijoittuvasta Versaillesista, jonka Virtanen kirjoitti ja ohjasi yhdessä Jussi Sorjasen kanssa. Virtasta ilahduttaa, että esitys on saanut tavallista pitemmän elinkaaren.
”Lähdimme liikkeelle Silvia Hosseinin Aurinkokuningatar-esseestä, mutta lopulta se jäi taustalle ja toimi lähinnä kimmokkeena esitykselle. Kävimme työryhmän kanssa Versaillesin linnan peilisalissa. Tila tuntui latautuneelta ja mielenkiintoiselta paikalta. Pohdimme, mitä keloja se voisi tuoda suomenruotsalaiselle näyttämölle. Miten se voi peilata aikamme ja yhteisöjemme kipupisteitä? Yhtäkkiä tuntui siltä, että menemällä sinne pääsikin aika lähelle meitä.”
MYYTTINEN NÄYTTÄMÖ
Sinna Virtanen kirjoittaa paraikaa uutta teosta, joka nähdään tulevana kesänä Hangon Teatteritreffeillä. Työnimellä Swell kulkeva näytelmä on sisarteos vuonna 2022 ensi-iltansa saaneelle Asphodelin niityille, joka käsittelee piilotettua surua antiikin myyttisestä maisemasta käsin. Se tehdään yhteistyössä Viiruksen kanssa.
”Asphodelin niittyjen prosessissa mietin paljon antiikin esidraamallista näyttämöä paikkana, jossa sääolot ja luonnonilmiöt sekä ylimaalliset, selittämättömät taiteen voimat vaikuttivat kokemukseen. Asphodelin niittyjen prosessi herätti kiinnostuksen myyttiseen näyttämöön.”
Asphodelin niityissä yleisö istuu meren rannalla auringossa, kimaltelevat suruhatut päässään ja pääsee teoksen lopussa astumaan veteen. Katsojana on vaikeaa olla herkistymättä, kun veden paine tuntuu jalkoja vasten samalla, kun kuvittelee vedenalaisia niittyjä.
”Kaikkien elementtien yhdistyminen on tehnyt esitystilanteesta todella emotionaaliesti latautuneen ja monenlaisia, voimakkaitakin tunteita herättävän. Tämä oli minulle yllätys.”
Idea Asphodelin niittyihin lähti merestä. ”Työskentelin Pro Artibuksen saaristoresidenssissä Korppoossa puoli vuotta. En ollut suunnitellut tekeväni valmista teosta. Sitten sieltä löytyi iso näyttämö: meren ranta. Elementit tulivat mukaan hyvin intuitiivisesti ja orgaanisesti vähä vähältä, ja siitä on ollut hauska jatkaa.”
Asphodelin niityt nähtiin Hangon teatterifestivaalin lisäksi vuonna 2023 alkusyksystä osana &Espoon teatterin ohjelmistoa sekä lisäksi viime kesänä Tukholmassa Scenkonstbiennaalissa. Vaikka Virtanen on aiemminkin vieraillut ulkomaisilla festivaaleilla työskennellessään osana Honkasalo- Niemi-Virtanen -kollektiivia, oli Tukholman Scenkonstbiennaalissa vierailu ensimmäisen ”oman jutun” kanssa.
”Erityisesti paikkalähtöisten esitysten kanssa on ollut kiinnostavaa nähdä, miten paikan muuttuminen vaikuttaa ja tuo teokseen jotain uutta. Siksi näiden esitysten kanssa olisi kivaa päästä kiertämään lisää.”
Swell-teoksessa teksti keskustelee Asphodelin niittyjen tapaan paikan ja maiseman kanssa.
”Teoksessa tutkitaan myös tekstiä. Näytelmäteksti on siinä yksi elementti. Nyt sisarteosta tehdessäni kiinnostuksen keskiössä on ollut Homeroksen Odysseian Nekyia-loitsu, jolla pyydetään haamuilta apua tulevaisuuden ongelmiin. Se jatkaa pohdintaa yhteyden ja katkoksen teemoista. Teoksessa myös työskennellään maisemassa – sen ehdoilla, sen kanssa ja siitä lähtien.
RUOTSINKIELISEN NÄYTELMÄN ASIALLA
Taiteellisen työnsä lisäksi Sinna Virtanen toimii suomenruotsalaisen näytelmäkirjallisuuden asemaa edistävän Labbet rf. -yhdistyksen taiteellisena johtajana. Yhdistyksen toiminnanjohtaja on Elin Westerlund ja hallituksen puheenjohtaja näytelmäkirjailija Paul Olin.
”Labbetissa pohdimme, miten alana suomenkielistäkin pienempi ruotsinkielinen näytelmäkirjallisuus voisi olla olemassa, selviytyä ja kukoistaa. Taiteellisena johtajana toimiminen on ollut mielenkiintoinen luottamustoimi. Päätoimisesti freelancer-taitelijana on mukavaa, että saa toisinaan edustaa jotain organisaatiota eikä vaan itseään.”
Virtanen on Labbetin myötä tavannut viimeisen vuoden aikana kaikkien ruotsinkielisten teatteri-instituutioiden johtajat ja keskustellut uusien näytelmien potentiaalista ja näytelmäkirjallisuuden paikasta ruotsinkielisillä näyttämöillä.
”Meillä on melkein jokaisen talon kanssa erilaisia hankkeita menossa. Taloissa on todella paljon hyvää tahtoa, mutta välillä ihmisillä ei ole vain tarpeeksi aikaa ja resursseja toteuttaa ideoita. Siksi yhteistyö on tärkeää.”
Labbetilla on Svenska Teaternin kanssa residenssiohjelma, jossa ruotsinkielinen ammattinäytelmäkirjailija on puoli vuotta residenssissä ja saa samaan aikaan työskennellä talon kanssa. Sen resursseja hyödyntäen kirjailija voi kokeilla keskeneräistä tekstiään.
”Residenssiohjelma on meille mahdollisuus keskustella näytelmäkirjallisuudesta. Mitä se on ja mitä sen pitäisi olla, esimerkiksi juuri Svenska Teaternin näyttämöllä. Labbet pyrkii residenssiyhteistyöllä osoittamaan instituutioille, miten pitkä prosessi näytelmän kirjoittaminen on.”
”Esimerkiksi Pro Artibuksen residenssissä minulla lähti liikkeelle useita ajatusketjuja, jotka ovat johtaneet moneen teokseen, kuten Asphodelin niittyihin. Kokemus oli todella merkityksellinen. Oli myös tärkeää, ettei ollut painetta tehdä valmista teosta nopeasti.”
Labbetilla on myös lopuillaan oleva viisivuotinen residenssihanke, jossa nyt työskentelee näytelmäkirjailija Fabian Silén. Residenssissä aiemmin olleen kirjailija Otto Sandqvistin näytelmä Cowboy Försvunnen saa nyt keväällä kantaesityksensä Viiruksessa.
Labbet toimii yhteistyössä myös näytelmäkirjailijayhteisö Tekstin kanssa ja pyrkii aktiivisesti avaamaan yhteistyökuvioita pohjoismaisten tahojen kanssa, sillä kieli on kuitenkin yhteinen.
Lue koko Leena Kärkkäisen kirjoittama haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 2/2024.
Artikkeli on osa Alfred Kordelinin säätiön tukemaa sarjaa, jossa tarkastellaan näytelmäkirjailijan työtä ja draaman nykytilaa.
