Eli retoriikasta ja taidehistorian mysteereistä

KUN OLIN VIELÄ VUOSIA SITTEN hyvässä kunnossa ja painoin viisitoista kiloa vähemmän kuin nyt, runoilijakollegani katsoi minua huolestuneena töölöläisessä kaljabaarissa ja kysyi, söinkö tarpeeksi. Vastasin hänelle siteeraamalla Marilyn Mansonia, joka perusteli taannoin alipainoisuuttaan ja kovien huumeiden käyttöään sillä, että hänen mielestään keho on hyvä pitää sellaisessa kunnossa, että taudinaiheuttajat pelkäävät elää siellä. Yllätyksekseni kollegani ei ymmärtänyt mitä sanoin, vaan otti sen kirjaimellisesti. Hän alkoi valistaa minua, että ei, huonot elintavat heikentäisivät vastustuskykyäni ja päinvastoin juuri altistaisivat minut sairauksille – ja niin edelleen. Joskus se, onko tarvetta käydä toisilla treffeillä, selviää näin helposti.

Tämä on nyt viimeinen kolumnini tähän julkaisuun. Sen kunniaksi ajattelin, että ottaisin hiukan kolumneista saamaani palautetta huomioon. Yksi hämmentävän useassa palautteessa toistunut käsitys on ollut se, että jostain syystä runkkaisin näiden kirjoitusteni äärellä. On yhtäältä imartelevaa, että niin monet palautteen antajat pitävät minua eräänlaisena autotekstuaalina, mutta joudun toisaalta tuottamaan heille pettymyksen ja paljastamaan, että olen sillä tavalla – anteeksi vihapuhe – normaali, että mikäli tarvitsen runkatessani inspiraatiomateriaalia, niin esimerkiksi internetistä löytyy siihen omia kirjoituksiani käyttökelpoisempaa materiaalia.

Toinen saamassani palautteessa toistuva aihe on ollut se, että minun pitäisi hankkia huumorintajua. Ja tämä on jäätävän totta. Kadehdin nimittäin päivittäin vaikkapa Werner Herzogin kaltaisia humoristeja. He voivat pilke silmäkulmassa sanoa, että terapia oli yksi 1900-luvun monumentaalisista virheistä; että kukaan ei ole hyötynyt terapiasta ja että terapia on fasismiin, kommunismiin, liikakansoitukseen ja ilmastokatastrofiin verrattava hirveys, koska – ja tätä rakastan näissä humoristeissa – niin kuin Herzog esittää: kuten asunto, jonka jokainen nurkka on valaistu, on asuinkelvoton, muuttuu ihminen, jonka jokainen mielen kolkka on kartoitettu, elinkelvottomaksi.

Joskus vaikean ongelman ratkaisu on niin ilmiselvä, että sitä ei tule juuri siksi edes ajatelleeksi. Taidehistorian ratkaisemattomat mysteerit ovat tällaisia. On hämmentävää, kuinka sitkeästi Mona Lisan hymyn salaisuutta on yritetty ratkaista ilman, että kaikkein ilmeisin vastaus on tullut edes mieleen. Eli se, että taulua ei maalannut Leonardo da Vinci niin kuin pakkomielteisesti väitetään. Vaan että se on historian vaientaman naistaiteilijan omakuva. Niinpä. Alkavatko palaset loksahdella kohdilleen? Ei ihme, että hymy on salaperäinen, kun kyse on salaisuudesta, jonka taiteilija on jo omakuvaansa maalatessaan joutunut ironisesti peittämään.

Entä miksi Shakespearen henkilöllisyydestä ei olla saatu vieläkään lopullista selvyyttä? Siis tyypit, oikeesti! On päivänselvää, että Shakespearen näytelmiä ei kirjoittanut väitetty William Shakespeare, joka todellisuudessa tuskin osasi edes kirjoittaa. Shakespearen näytelmät kirjoitti sen sijaan tuntemattomaksi jäänyt nainen, jonka täytyi patriarkaalisessa kulttuurissa naamioitua mieheksi. Eikä tämä väite perustu pelkkään omaan intuitiooni, vaan tutkimukseen, jonka tein Instagramissa.

Kysyin seuraajiltani asiasta ja sain useita vastauksia, joissa asia vahvistui. Yksi vastasi, että se selittäisi näytelmien sanavaraston rikkauden, koska naisilla on tyypillisesti miehiä parempi kielitaito. Toinen vastasi, että tämä selittäisi myös sen, miksi Shakespearesta ei ole aikalaisten tekemää dokumenttielokuvaa, jossa nähtäisiin, kun hän tosiasiallisesti työskentelee. Että ilmeisesti aina, kun dokumenttiryhmä on lähestynyt ”Shakespearea”, tämä on – paljastumisen pelossa – ilmoittanut olevansa kiertueella. Näin siis syntyi myytti Shakespearesta näyttelijänä, vaikka hän ei ollut sitäkään; lahjaton mies vain pakoili mediaa, ja media uskoi kaikki patriarkaatin valheet epäröimättä. •

Tuomas Timonen

Näytelmän kirjoittamisen ja dramaturgian lehtori

Muihin Tuomas Timosen kirjoittamiin kolumneihin pääset seuraavista linkeistä

Kinesis megiste eli jatkossa miekka on kynää vahvempi Kirjoitettu 8.11.2023

Taiteilija ja arvot Kirjoitettu 13.9.2023