2 000-luvun visuaalisuutta korostavassa ajassa digitalisaatio on mullistanut koko kuvallisen ilmaisun. Videot, laserit ja led-screenit ovat antaneet uudenlaisia mahdollisuuksia näyttämötaiteen illuusioiden loihtimiseen. Katsojaa viihdytetään yltäkylläisillä visuaalisilla tehokeinoilla, joita etenkin suurten lavojen valovelhot osaavat taikoa. Valosuunnittelija Kalle Ropponen on suunnitellut parinkymmenen vuoden aikana yli kahdeksatkymmenet valot pienestä soolotanssiteoksesta lukemattomiin puhenäytelmiin ja mittaviin ooppera- ja balettiklassikkoihin. Kun utelen, miten Ropponen pysyy perässä valotekniikan kehityksessä, saan heti yllättyä.
”Minähän olen tällainen kaulahuivitaiteilija, ja joskus olen jopa potenut sen takia valelääkärisyndroomaa. En ole tekniikan suhteen kovinkaan hyvä, eikä se edes kiinnosta minua eniten tässä työssä. Tätä ei ole vaikea sanoa ääneen, sillä minulla on taiteilijana ihan hyvä itsetunto. Seison selkä suorana ammattilaisena, sillä tiedän, että lahjakkuuteni on dramaturgian tajussa ja kyvyssä sanallistaa sitä. Pystyn pukemaan teoksen vaatiman dramaturgian valoiksi.”
Ropponen uskoo, että keskimäärin ihminen voi olla erityisen hyvä vain suhteellisen kapealla alueella. Hänelle se tarkoittaa nimenomaan erilaisten näyttämöteosten kulloisenkin sisällön ymmärtämistä.
”Toki osaan ohjelmoida valopöytää. Jos en osaa jotakin, turvaudun teatterin teknisiin huippuammattilaisiin. Se on heidän erikoisosaamistaan.”
Viimeiset kolme vuotta Ropponen on tosin joutunut poikkeamaan ammattinsa epämukavuusalueelle useammankin kerran. Työ Kansallisteatterin valtavassa remontissa yhtenä talon käyttäjien edustajana sekä kolmivuotinen pesti talon valo-, ääni ja video-osaston esimiehenä oli haaste, johon yli viisitoista vuotta freelancerina toiminut Ropponen ei koskaan ajatellut pyrkiä. Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho halusi tehtävään nimenomaan taiteilijan ja sisällöntuottajan näkemystä.
”Jouduin vastaamaan myös remontin esitysteknisistä kysymyksistä. En silti halunnut luopua taiteellisesta työstä, joten tein sen lisäksi aluksi pari valosuunnittelua vuodessa”, Ropponen kertoo.
Ison osaston johtaminen ja remontti vaati paljon uuden opettelua.
”Kun remonttia syksyllä 2022 runnottiin kohti maalia, työmäärä oli suuri. Loppuun palamiselta vältyttiin, vaikka se oli aito riski. Varmaan Myllyaho näki sen ulkopuolelta paremmin ja karsi minulta töitä.”
Silloin tehtiin päätös, että Ropponen luopuu päällikön roolista ja keskittyy remonttiin täysipäiväisesti.
”Nyt remontti on valmis ja olen siirtynyt osaksi talon taiteellista henkilöstöä.”
Ropposen ahkeruudesta, maineesta ja ammatillisesta laaja-alaisuudesta kertoo remonttia edeltänyt työruuhka. Vähän ennen koronan aiheuttamaa lock downia hän suunnitteli valot Turun kaupunginteatterin Amelie-musikaaliin sekä Kansallisoopperan Don Giovanniin. Samaan aikaan oopperatuotannon kanssa hän kiisi Turkuun tekemään valoja Niskavuoren nuori emäntä -esitykseen.
”Aamulla juoksin oopperaan, sitten Turun junaan ja illalla takaisin tekemään uudet listat muutoksista oopperan valaistusmestarille.” Tämän rumban lisäksi Kouvolan teatteriin valmistui Eppu Nuotion Anu Pentik, nainen, joka loi savesta maailman -esityksen valot ja lavastus. Sen jälkeen Kansallisteatterin työ ja remontin alku maaliskuun lopussa oli koronan takia kaoottinen.
”Nyt edessä oleva työnkuva on selkeämpi ja armeliaampi. Se vastaa sitä, mikä olen koulutukseltani, taustaltani ja identiteetiltäni. On olo, että jostain on selvitty hyvin.”
HARMONIAAN HAKEUTUJA
Nyt Ropponen voi keskittyä Minna Leinon dramatisoimaan ja ohjaamaan Europeanaan, johon hän tekee lavastus- ja valosuunnittelun. Näytelmä pohjautuu Patrik Ouředníkin teokseen Europeana. 20. vuosisadan lyhyt historia ja saa ensi-iltansa marraskuussa.
”Se on innostava työ monella tasolla. Ensi-ilta korkkaa teknisesti täysin uudistetun Kansallisen Pienen näyttämön. Arvostan Minna Leinon omaäänistä työtä, jolla hän kantaa suuren vastuun uuden eurooppalaisen draaman esittelystä.”
Teksti käsittelee 1900-luvun Euroopan historiaa ja sitä, mitä muistamme siitä. Ropposen ja Leinon yhteinen sävel löytyi ensimmäisessä yhteisessä työssä, joka oli Caryl Churchillin Sanantuoja.
Lue koko Raisa Rauhamaan kirjoittama haastattelu lehden numerosta 5/2023.
