MIKKO ROIHAN KOM-TEATTERIIN ohjaama versio Henrik Ibsenin Nukkekodista muistuttaa, ettei klassikkoja tarvitse räjäyttää saadakseen aikaan raikkaita näyttämösovituksia. Käsiohjelmassa Roiha perustelee Nukkekodin ohjaamista sillä, että näytelmän jo 1800-luvun lopulla kritisoimat valtarakenteet ovat yhä olemassa, joskaan eivät niin eksplisiittisinä kuin ennen.
Roihan Nukkekoti sijoittuu jonnekin Pohjanmaan perukoille ja nykyaikaan. Miehensä takia rahaa kavaltanut kotirouva Nora Helmer on vaihtunut Aroniksi. (Aleksi Holkko). Kuten Lauri Meri kirjoittaa Helsingin Sanomissa, ratkaisu on ”näppärä mutta konstailematon”.
Kahden miehen välinen liitto ei tuo muutosta näytelmän valtasuhteisiin. Niko Saarelan esittämä aviomies Heikki dominoi Aronia henkisesti ja taloudellisesti. Saarelan käsittelyssä aviomiehen sokeus patriarkaatille saa koomiset mittasuhteet. Sokeus on koko esityksessä eräänlainen kattoteema. Muutamassa kohtaa näyttämöllä vilahtaa Tiina Weckströmin esittämä aurinkolaseja ja valkoista keppiä käyttävä ”sokea” hahmo. Esityksessä kuullaan lisäksi musiikkia Hitchcockin elokuvasta Vertigo, jonka päähenkilö tunnetusti on paitsi värisokea myös omien pakkomielteidensä sokaisema.
Nukkekodin vetovoima perustuu pitkälti Holkon näyttelijäntyöhön, jossa yhdistyy erehtymätön komiikan taju sekä virtuoosimainen fyysisyys. Sitä seuratessa koko ensimmäinen näytös menee etukenossa istuen. Huomionarvoisia ovat myös esityksen pienemmät roolit, joissa kaikissa on vinhaa persoonallisuutta. Vilma Melasniemi esittää Aronin ystävää Kirsiä, Markus Riuttu on kuolemaa tragikoomisesti tekevä Frank ja Weckström Aronia kiristävä Nielsen.
Roihan tavoin relevantteja klassikkosovituksia on viime aikoina ohjannut esimerkiksi Juho Mantere, jonka Pelikanen Viirus-teatterissa ja Tuntematon sotilas Vanhassa Jukossa ja Q-teatterissa tekivät vaikutuksen ennen kaikkea vilpittömyydellään. Se ei tarkoita ironian poissaoloa, mutta ironia ei ole missään nimessä hallitseva elementti. Nukkekoti asettuu erinomaisella tavalla tämän trendin jatkoksi.
VÄHÄN NUKKEKODIN JÄLKEEN ensi-iltansa sai Kaj Korkea-Ahon parin vuoden takaiseen romaaniin perustuva Röda Rummet Lilla Teaternissa. Siinä nuori muusikko-kirjailija (Mikko Kauppila) laittaa humalaisesta päähänpistosta lehteen ilmoituksen, jossa hän lupautuu kirjoittamaan kirjan asuntoa vastaan. Yllättäen ilmoitukseen vastaa Aimo-niminen varakas mies (Riko Eklundh), joka haluaa kirjoittajan elämäntarinalleen. Vastineeksi Aimo tarjoaa hulppeaa asuntoa helsinkiläiseltä arvoalueelta.
Vähitellen Aimo kietoo nuoren kirjailijan pikkusormensa ympärille. Hän luennoi tälle sadomasokistisista kokemuksistaan ja Helsingin homopiireistä. Kaksikko lähentyy, ja lopulta Aimo uskaltautuu pyytämään uusia palveluksia.
Milja Sarkolan ohjaus on konstailemattoman tarinavetoinen. Tyylilajia voisi kutsua inhorealismiksi: näyttämölle on tuotu kaikki mahdollinen kadunkulmaan kusevasta ukkelista alkaen. Kohtaukset vaihtuvat tasaista tahtia, mutta jonkinlainen draaman huippu pakenee sormien välistä. Sinänsä melko yksinkertaisesta tarinasta kuoriutuu kuitenkin melko monimutkaisiakin valtasuhteita, ei järin analyyttisesti, mutta kuitenkin.
TEMAATTISESTI RÖDA RUMMETISSA ja Nukkekodissa on paljon samaa. Molemmissa pääoma mahdollistaa alistamisen. Nukkekodin Heikillä samoin kuin Röda Rummetin Aimolla on taloudellista valtaa, jolla alistaa muita. Toisaalta he haluavat myös itse alistua: Aimo seksuaalisesti ja Heikki omalle kunniantunnolleen. Molemmissa esityksissä myrkyllinen valtasuhde kehkeytyy varkain. Nukkekodissa parin avioliitto on jo pitkään junnannut paikoillaan ja Röda Rummetissa nähdään, miten erikoinen elämän tilanne saa nuoren kirjailijan pauloihinsa.
Molemmissa päähenkilön on lopulta herättävä todellisuuteen ja toimittava. Röda Rummetissa valtasuhteet kärjistyvät puhtaimmilleen, kun Aimo kutsuu nuoren kirjailijan seuraamaan sadomasokistista aktiaan. Kohtauksen ilmeisestä metaforisuudesta huolimatta teeman kiteytyminen jää vähän puolivillaiseksi. Silti esityksen maailma jää pyörimään mieleen, mikä on hyvä merkki. •
MATTI TUOMELA
Kom-teatteri: Nukkekoti. Sovitus, ohjaus ja lavastus Mikko Roiha. Äänet Jani Rapo. Puvut Riitta Röpelinen. Rooleissa Aleksi Holkko, Niko Saarela, Vilma Melasniemi, Markus Riuttu ja Tiina Weckström. Ensi-ilta Komteatterissa 8.9.2023 Lilla teatern: Röda Rummet. Dramatisointi Tuomas Timonen. Ohjaus Milja Sarkola. Dramaturgia AriPekka Lahti. Lavastus K. Rasila. Puvut SamuJussi Koski. Videot Pekka Pitkänen. Valot Aleksi Saura. Läheisyyskoordinaattori SaraMaria Heinonen. Näyttämöllä Riko Eklundh, Mikko Kauppila, Minni Gråhn, Aino Seppo, Alexander Wendelin, Joachim Wigelius ja Mikko Virtanen. Ensi-ilta Lilla Teaternissa 14.9.2023.
Lilla teatern: Röda Rummet. Dramatisointi Tuomas Timonen. Ohjaus Milja Sarkola. Dramaturgia AriPekka Lahti. Lavastus K. Rasila. Puvut SamuJussi Koski. Videot Pekka Pitkänen. Valot Aleksi Saura. Läheisyyskoordinaattori SaraMaria Heinonen. Näyttämöllä Riko Eklundh, Mikko Kauppila, Minni Gråhn, Aino Seppo, Alexander Wendelin, Joachim Wigelius ja Mikko Virtanen. Ensi-ilta Lilla Teaternissa 14.9.2023.
