Neljän päivän läheisyys purkaa teatterikoneen

PIPSA LONGAN KÄSIKIRJOITTAMA ja Wauhaus-kollektiivin toteuttama Neljän päivän läheisyys on äärimmäisen hillitty ja hallittu näyttämöteos. Se on jaettu neljään osaan, joissa seurataan videon, kuunnelman, musiikin ja näyttämökuvien kautta eloa etelän rantalomalla. Osat pilkkoo Kamariorkesteri Avanti!n esittämä Kaija Saariahon teos Cloud trio. Jousitrion soitto myös virittää tunnelman melankolisen yleväksi. Näyttelijät yhtä lukuunottamatta loistavat poissaolollaan näyttämöhenkilöiden suorittaessa teoksen vaatimat tilan, valon ja äänen vaihdokset.

Ensimmäinen kohtaus on kuin kiiltävien matkailuesitteiden mainoksesta luksusluokan lomakohteessa. Lavalle valutetaan kullanhohtoista hiekkaa ja paljastetaan turkoosina hohtava oikea uima-allas lokkien kirkuessa ja Välimeren aaltoillessa takaseinän videoscreeneillä. Katsojan päähuomio kiinnitetään yllättävien näyttämökuvien muutoksiin: milloin katosta tippuu laattoja ja yht’äkkiä uima-altaaseen ilmestyy raatoja. Näyttämökuvia täydentävä sisältö jää katsojan keksittäväksi. Ymmärrän, että ratkaisulla puretaan ja neuvotellaan uusiksi koko perinteisen teatterikoneen ja -käsityksen muutosta. Tarinan tai juonen hylkääminen on tekijöiden lähtökohta, jossa katsoja voi kokea ulkopuolisuutta.

TEEMOJA TEOKSESSA ON: kuolema, luontokato, lokin ja turistin rinnakkaiselo. Teemat eivät syvene, koska toimijat ja draamallinen kehittely jätetään paitsioon. Uusia oivalluksia näistä melko käytetyistä teemoista oli vaikea löytää. En esimerkiksi ihastunut kovin kliseiseen kuunnelmaosion ratkaisuun, jossa suomalaiset turistit sanailevat huvittavasti illallispöydässä. Tekijöiden katse näihin juntteihin on ylimielisen ironinen. Sen sijaan lokit, joka osaavat hyötyä turistien heille jättämistä antimista, saavat teoksessa synninpäästön.

Ei ole reilua verrata, mutta väkisin mieleen tuli HBO:n White lotus -sarja. Se ei käsitellyt ilmasto- tai luontokatoa, mutta teki raadollisen tarkkoja ja tunnistettavia huomioita massaturismista ja tarkkanäköisyydellään herätti uusia ajatuksia. Tätä havaintojen terävyyttä ja oivallusten syvyyttä raameiltaan komeassa teoksessa jäin kaipaamaan. •

RAISA RAUHAMAA

Wauhaus, & Espoon teatteri: Neljän päivän läheisyys. Käsikirjoitus Pipsa Lonka. Ohjaus, esitysdramaturgia ja suunnittelu Laura Haapa kangas, Juni Klein, JaniMatti Salo ja Heidi Soidinsalo. Tekstin dramaturgia E. L. Karhu. Videot Jonatan Sundström ja työryhmä. Kuvaus Jonatan Sundström. Musiikki Kaija Saariaho. Muusikot Avanti! ja Salla Loper. Kantaesitys &:n Revontulessa 21.9.2023.

Neljän päivän läheisyys purkaa teatterikoneen

Saattaisit pitää myös näistä

Carl Knifin vuoropuhelu sorron kanssa

Eerika Rantanen radiossa ja näyttämöllä

Aleksijevitš-sarjan toisessa osassa ollaan kädet tulessa

Artikkelit

Arviot

Ihmiset

Näkökulma

Ostoksesi