Kansallisteatterin rohkeat tytöt

KUN YHTEISÖN NORMEJA yli yksilön valintojen painottava ihmisryhmä elää nimenomaan yksilönvapautta korostavassa yhteiskunnassa, konflikti on väistämätön. Varsinkin, mikäli tilanteessa on mukana uskonto, tuo oivallinen vallankäytön väline.

Tästä on kyse Elina Hirvosen ja Ujuni Ahmedin rohkeassa kirjassa Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin, josta Satu Linnapuomi on dramatisoinut ja ohjannut Kansallisteatteriin uraauurtavan esityksen. Kyse ei ole vain yhdestä tytöstä, joka taistelee oikeudestaan elää ympäröivässä yhteiskunnassa kuten pojat tai valkoiset tytöt, vaan arvokon iktista. Tämä kiteytyy Ahmedin kuvaamassa somaliyhteisössä tyttöjen ja naisten väkivaltaiseenkin kontrollointiin, yhteisön ulkopuolisten – esityksen ironisesti kuvaaman ”sensitiivistön” – seuratessa kädettöminä vieressä.

Se, että tyttöjä ja naisia syyllistetään milloin mistäkin, ei ole uutta. Kuten Zahra Alimy kirjoittaa käsiohjelmassa: naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kielestä, kulttuurista ja uskonnosta riippumatta. Ujuni Ahmedin kuvaamassa yhteisössä tätä sukupuolista vallankäyttöä selitetään uskonnon ja traditioiden avulla. ”Tytöt, tytöt, tytöt!” toistuu esityksessä. Uteliaat, normeja ja kohteluaan kyseenalaistavat tytöt ovat ongelma. Syistä, joita he eivät ymmärrä, heidän kontolleen sälytetään yhteisön kunnia ja häpeä.

KANSALLISTEATTERIN riemukkaassa esityksessä tytöt eivät ole ongelma. Esitys on aseistariisuvan runsas työryhmän voimannäyttö. Siinä on nuoruuden energiaa, upeita tansseja ja laulua, asiaa ja huumoria, vahvoja roolisuorituksia. Tyttöjen rajoitetun elämän vastakohdaksi lavastus hehkuu värejä ja runsaita muotoja, kuin kuvajaisia Somaliasta.

Esitys on paikoin vähän liiankin runsas. Linnapuomin paneutunut ohjaus syö osan tähtihetkistään vyöryttämällä esiin kohtauksen toisensa jälkeen. Mutta kuka minä olen sanomaan, mitä olisi pitänyt jättää pois? Nyt ei eritellä Tšehov-version finessejä, nyt on kyse ihmisten elämästä.

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on tehty meille, jotka olemme seisseet avuttomina vieressä. Se on niiden puheenvuoro, joita nähdään ensi kerran Kansallisteatterin lavalla ja katsomossa. Ja niiden, jotka vielä tuntevat olevansa yksin. Heidän tarinansa esitellään valtakunnan päänäyttämöllä ilon ja voiman, ei uhriutumisen kautta. Tavalla, joka jättää ison jäljen. •

Jaana Semeri

Kansallisteatteri: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. Teksti Ujuni Ahmed – Elina Hirvonen. Ohjaus ja dramatisointi Satu Linnapuomi. Dramaturgi Eva Buchwald. Koreogra Ima Iduozee. Lavastus Tinja Salmi. Puvut Sanna Leivo. Äänet Moe Mustafa. Valot Tomi Suovankoski. Videot Ville Virtanen. Somalikulttuurin ja -kielen asiantuntija Ujuni Ahmed. Rooleissa So a Abdukar, Emilia Neuvonen, Elssa Antikainen, Yasmin Ahsanullah, Amaal Ali, Jasir Osman, Jani Karvinen, Pirjo Määttä, Ilja Peltonen, Julianne Kauhaniemi ja Lilja Kervinen. Kantaesitys Suurella näyttämöllä 21.9.2023.

Kansallisteatterin rohkeat tytöt

Saattaisit pitää myös näistä

Carl Knifin vuoropuhelu sorron kanssa

Eerika Rantanen radiossa ja näyttämöllä

Aleksijevitš-sarjan toisessa osassa ollaan kädet tulessa

Artikkelit

Arviot

Ihmiset

Näkökulma

Ostoksesi