Elokuvien neitoperhot ja pahanhautojat

Jaana Semeri – Leena Virtanen: Neitoperhot ja pahanhautojat. Naiset tekevät elokuvia. Atena 2023, 255 s.

”JÄTKÄT UI MYÖTÄVIRTAAN, likat ui vastavirtaan. (–) Rahoittajat saisivat tukea tyttöjä ja naisia samoin kuin jätkiä.” Siinä on kirjoittaja ja näyttelijä Kaarina Hazardin suora mielipide. Se on esitetty kirjassa Neitoperhot ja Pahanhautojat. Naiset tekevät elokuvia. Hazardin esiin tuoma vääristynyt ja ristiriitainen asetelma pyöri vuosikymmenet paikallaan kuin akanvirta. Vaikka elokuvia tekevät naiset eivät nykyisin enää koe vähättelyä sukupuolensa takia – ainakaan toistuvasti – työtä on vielä tehtävänä, kirjoittajat huomauttavat.

Toimittajien Jaana Semeri ja Leena Virtanen kirja antaa äänen muutoksentekijöille. Moniääninen, kattavasti alan toimijoille puheenvuoroja tarjoava ja yli 200-sivuinen kirja tuo päivänvaloon diskriminointia tuottanutta ajattelua ja asenteita. Nyt monet saavat kuulla niitä katastrofaalisiin päätöksiin tai joissakin tapauksissa onnelliseen loppuun johtaneita keskusteluja, joita on käyty etenkin tuottajien kanssa pienessä piirissä ja kulisseissa.

Semerin ja Virtasen kirja tuulettaa ”kakkapökäleiksi” tuomittua, omaa ääntään etsivien tekijöiden tuotantoa. Irina Krohnin ja Raija Talvion suusta tulee kokemuksen maustamaa kovaa tekstiä. Nuoret miesnerot ajoivat ohi, kun naiset pantiin jonoon. Tai sitten toisten naisten saama tukiraha tuli ikään kuin toisten naisten maksettavaksi, jos rahoitusta saanut elokuva meni huonosti yleisöön.

Yksi esimerkki sitkeästä taistelusta on Tiina Lymin onnistunut ura. Lymi kertoo kokeneensa vähättelyvaiheen, kun hän pyrki siirtymään näyttelijästä käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi. Hän kohtasi tytöttelyä ja tyrmäyksen liian pienen aiheen takia. Tämä toteutumatta jäänyt, rahoittajien mielestä pieni aihe oli lapsen kuolema. Lopulta Lymi pääsi kiinni sydämensä työhön, ohjaamaan Ylen Sisäilmaa-minisarjaa ja Myrskyluodon Maijaa, joka tulee ensi-iltaan ensi vuonna.

Oma lukunsa on Alli Haapasalon pitkä elokuva Tytöt tytöt tytöt, joka voitti parhaan elokuvan Jussi-palkinnon ja neljä muuta palkintoa. Kun elokuvan idealle etsittiin tuottajaa 2015, kukaan ei kiinnostunut.

KATSOJAN VINKKELISTÄ kiinnostavaa on, millaista elokuvaa ollaan valmiita tukemaan. Pienten yleisöjen art house -elokuva ja naiskatsojat eivät ole saaneet laskelmissa arvostusta. Naiskatsojien potentiaalista ei ole välitetty.

Kirjan nimessä ei ole perkelettä niin kuin tekijät ensin aikoivat laittaa. Nyt nimi niittaa kirjan ajallisen kaaren 1990-luvulta vuoteen 2022, Auli Mantilan Neitoperhosta Hanna Bergholmin esikoispitkään Pahanhautojaan. Tuntuu tärkeältä, että kaikki tämä tieto lasikatosta ja kynnyksistä on dokumentoitu kirjan kansien väliin. Sekin puoli, kuinka Suomen elokuvasäätiön ensimmäistä naispuolista tuotantoneuvojaa Kaisu Istoa on tylytetty.

Oman lukunsa kirjassa saa läheisyyskoreografia ja suostumus- työskentely. Kirjaan on haastateltu Pia Rickmania, jota käytettiin esimerkiksi Zaida Bergrothin ohjaamassa elokuvassa Tove. (Pia Rickmanin haastattelu T&T+S 2-3/2021) Asiaan herättiin ensin Yhdysvalloissa #metoon myötä vuonna 2018. Läheisyyskohtauksia on laaja kirjo: seksuaalisia ja ei-seksuaalisi: katseet, kosketukset, suudelmat, seksi, imettäminen, synnytys, eritteet, alastomuus, seksuaalinen väkivalta.

Rickman toimii näyttelijäntyön lehtorina University for the Creative Artsissa Isossa-Britanniassa. Hän kävi kouluttamassa näyttelijöitä myös Oulun teatterissa tänä keväänä. Läheisyyskoreografien työskentely on osa elokuva-alan ja teatterityön häirintään ja vallankäyttöön liittyvien rakenteiden purkamista.

Tasa-arvotyö jatkuu konkreettisesti Suomessa. Espoon Hanasaaressa järjestettiin syyskuussa elokuva- ja televisioalan naisammattilaisten (Women in Film and Television International) kansainvälinen huippukokous WIFTI Helsinki Summit 2023 – Facing the Future. Tapaamisessa promottiin toimiviksi osoittautuneita malleja ja rakenteita, jotka edistävät elokuva- ja tv-alan hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. •

Elokuvien neitoperhot ja pahanhautojat

Saattaisit pitää myös näistä

Carl Knifin vuoropuhelu sorron kanssa

Eerika Rantanen radiossa ja näyttämöllä

Aleksijevitš-sarjan toisessa osassa ollaan kädet tulessa

Artikkelit

Arviot

Ihmiset

Näkökulma

Ostoksesi