Kuopion kaupunginteatterin johtaja Tommi Auvinen vastasi numerossa 5/2021 Hanna Ojalan kirjoitukseen, joka julkaistiin lehdessä 4/2021:
Ymmärrän hyvin, miksi Kuopion kaupunginteatterin ympärillä nyt kuohuu. Jouduimme vetämään ohjelmistosta Hanna Ojalan dramatisoiman ja ohjaaman esityksen Neito kulkee vetten päälläilman ainuttakaan yleisökontaktia. Esitys oli valmis, ajankohtainen ja korkeatasoinen.
Korona ja sairastumiset kaatoivat ensin kevään yleisöesitykset. Kun tutkittiin tuotannon siirtämistä syksyyn tai vielä myöhemmäksi, törmättiin seinään. Sen hetkisen tiedon perusteella olisi jouduttu paikkaamaan kolme erittäin suurta roolia. Lisäharjoitustarpeet olisivat kasvaneet merkittävästi.
Esityksen siirtäminen tällaisessa ”teatterikoneessa” ei ole aivan yksinkertainen tehtävä. Tulevien kausien ohjelmisto on lukittu vuoteen 2023 saakka, ja sopimukset tehty. Valmiiden sopimusten purkaminen aiheuttaisi mittavat sanktiot, jotka olisivat koronavuoden tappioiden jälkeen mahdottomat kantaa.
Vaikka kaupunginteatterit ovatkin vahvasti yhteiskunnan subventoimia, on omarahoitusosuus äärimmäisen merkittävä osa kokonaisuudesta. Yhteisiä rahoja on käytettävä viisaasti, se on subventoidun laitoksen velvollisuus yhteisöään kohtaan. Meiltä jäi kevätkaudelta lipputuloja saamatta noin 700 000 euroa, ja vaikka olemme saaneet koronatukia, ei niillä syntynyttä vajetta paikata. Se vaatii tarkkaa taloudenpitoa.
Toinen ongelma esityksen siirtämisessä on se, ettei teatteri voi tuoda pienelle näyttämölle esitystä, jolta puuttuu niin sanottu vastakappale. Silloin suuri näyttämö olisi tyhjä samaan aikaan. 464 tyhjää tuolia. Siihen ei teatterin talous valitettavasti veny, ei edes hyvinä aikoina.
Tässäkin kriisissä ensimmäisten uhrien joukossa on totuus. Oliko tehty päätös rahan lapioimista kaivoon yleisöstä, teatterin yhteiskunnallisista velvoitteista tai omasta henkilökunnasta välittämättä? Ei ollut. Se oli sekä taloudellista että toiminnallista realismia. Ojala arvelee esityksen ehtineen maksaa teatterille pelkkinä palkkoina 150 000 euroa. Näin ei kuitenkaan ole, arvio on yli kolminkertainen todellisuuteen nähden. Tuotannon raamipalaverin pöytäkirjasta voi lukea oikean summan: 35 000 euroa. Sairastapauksen vuoksi suunniteltu kustannustaso jonkin verran ylittyi. Esityksiä oli laskettu vain kevään ajaksi, kaikkiaan 15. Yleisötavoitteena oli noin 1 500 katsojaa. Tavoitteen toteutuminen olisi tuonut lipputuloja 45 000 euroa.
Entä sitten päätös jättää striimaus tekemättä? Ihan vain tervettä realismia. Jotta lopputulos olisi ollut riittävän ammattimainen, se olisi edellyttänyt lukuisia läpimenoharjoituksia kameroiden kanssa. Ilman laajoja pohjatöitä ja harjoittelua kun ei synny kunnollista ja esityksen kuvallisesti vaativia visuaalisia ratkaisuja kunnioittavaa jälkeä. Eikä tilaongelmassa ollut pelkästään järjestelyistä kysymys, vaan se olisi vakavasti vaikuttanut teatterin tulevaan ohjelmistoon. Lavastuksen säilyttäminen teatterin tiloissa olisi estänyt kaikkien muiden pienen puolen esitysten säilyttämisen. Esitys paisui sovitusta mittaluokastaan monin tavoin, mikä muutenkin vaikeassa tilanteessa hankaloitti toimivan ratkaisun löytymistä.
Oliko esittämättä jättäminenarvovalinta, jolla haluttiin nutistaa naisohjaaja ja naiskirjailija? Hanna Ojalan mukaan näin oli. Minä olen kuitenkin eri mieltä. On totta, että meillä vierailee ensi kaudella useampi miesohjaaja, mutta ei siihen mitenkään pyritty ole. Näin kävi puhtaasti sisällöllisistä syistä. Olen tuosta tulevasta ohjelmistosta ylpeä juuri sen sisällön takia. Minusta on epäreilua nähdä sukupuolitettuja arvovalintoja siellä, missä niitä ei ole. Siellä, missä sellaiset arvot eivät koskaan ohjaa toimintaa. Epäreilua nimenomaan niitä kohtaan, jotka sellaisista arvovalinnoista aidosti töissään ja elämässään kärsivät. Nais- tai muunsukupuolinen ohjaaja saa meillä aina täsmälleen saman kohtelun kuin miesohjaajakin. Yhtä arvostavan, yhtä turvalliseen ja henkisesti kannustavaan työympäristöön perustuvan, ei sukupuoleen, eikä muuhun sellaiseen tekijään, joka ei liity taiteen ja sen tekemisen sisältöön.
Ei teatterin tekijöiden sukupuolijakaumaa Kuopion kokoisessa kaupungissa voi ohjata mikään muu kuin osaaminen ja yhteistyökyky. Kaikkien on pienessä organisaatiossa oltava omien alojensa huippuosaajia jatkuvasti. Kun kiinnitimme uuden vakinaisen ohjaajan, kiinnitimme ihmisen, jonka ammattitaito ja yhteistyökyky ohjasivat valintaa, ei mikään muu. Siksi sukupuoli ei ohjaa myöskään taloon tulevien vierailijoiden valintaa.
On totta, että tilanne näyttää nyt ulospäin absurdilta. Ja sitähän se onkin. Meidän piti valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta kokonaisuuden kannalta vähemmän huono. Kaikki ikävät faktat yhdessä johtivat nyt siihen, että johtoryhmässä ei nähty mahdolliseksi muuta ratkaisua kuin tämä tehty. Harmittaa ja surettaa esityksen kohtalo. Julkinen keskustelu asiasta ampaisi heti varsin arvolatautuneille urille. Minä koen etenkin Kuopion kaupunginteatterissa tällä hetkellä työtään tekevien hienojen taiteilijoiden ammattilaisuutta loukkaavaksi sen, että joutuisin luettelemaan, missä kaikissa keskeisissä tehtävissä mikäkin sukupuoli talossamme työskentelee.
Tommi Auvinen
