Suomessa vieraillut Adrian Berry kaipaa suomalaisten esitysten esittelyiltä selkeyttä. Kolmatta kertaa Helsingin katselmukseen osallistunut teatterinjohtaja sanoo, että suomalaisten esityksille on löytynyt Lontoosta oma yleisö.

Taiteellinen johtaja Adrian Berry etsii jatkuvasti kansainvälistä ohjelmistoa Lontoossa sijaitsevaan Jacksons Lane -teatteriinsa. Syyskuun alussa hän osallistui Helsingissä kolmatta kertaa kotimaista esittävän taiteen vientiä edistävään Performing Hel -katselmukseen. Sen järjestävät muun muassa tanssin, teatterin ja sirkuksen tiedotuskeskukset.

”Esityksistä näkee, että taiteilijat ovat entistä tietoisempia maailmasta, yleisistä keskusteluista ja yhteiskunnan ilmapiiristä. Viime aikoina on tapahtunut elämää muuttavia asioita, pandemia tietysti, mutta muutakin. Elämme aikaa, jolloin reflektoidaan maailmaa ja elämää.”

Monen tapahtumaan valitun taiteilijan työssä Berry näki henkilökohtaisuutta, joka näyttäytyi introspektiivisena, itseään havainnoivana ja tarkkailevana materiaalina. Toisaalta myös tämän ajan poliittisuus ja isot aiheet olivat esillä.

”Tapahtuman esityksissä on näkynyt kaksi p:tä: political ja personal.”

Hän kokee tämän hetken teokset ylipäätään aikaisempaa intellektuaalisempina.

”Sirkustaiteilija pohtii nykyään, miksi jongleerata ja miten sirkus voi reflektoida maailmaa. Akateemisuus on muuttanut sirkustaiteilijoita ja kenttää. Teoksista on tullut entistä älyllisempiä.”

Vaikeat esittelyt

”Suomalaisissa sirkusesityksissä on oma twistinsä, josta pidän. Ne ovat todella omaperäisiä ja mielestäni jotenkin rehellisiä, samalla hyvin abstrakteja.”

Aluksi hän osti vain sirkusesityksiä, nykyisin myös nykytanssia. Tanssiesitys ei kuitenkaan saa olla liian käsitteellinen.

”Osa suomalaisista teoksista on vaikeita”, hän yskäisee.

Tarkemmin asiaa pohdittuaan hän toteaa, etteivät itse esitykset ehkä sittenkään ole erityisen vaikeita, vaan teosten esittelyt ovat liian taiteellisia eivätkä kerro esityksistä. Teosten esittelyteksteistä Berry huomauttaa useaan otteeseen haastattelun aikana.

”Katsojat Lontoossa haluavat esittelyiden olevan selväsanaisia ja kertovan, mitä teos sisältää. Ei mitään runoja! Olen lukenut tämänkertaisen festivaalin esittelykirjasen, muttei minulla silti ole hajuakaan, mistä joku esitys kertoo.”

Lue koko Sara Nybergin kirjoittama artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 6-7/2021.