Ohjaaja Susanna Airaksinen valittiin syksyllä Kom-teatterin uudeksi taiteelliseksi johtajaksi. Työ alkoi marraskuussa.
”Minusta Kom-teatteri on aina ollut ihana teatteri. Tämä tuntuu oman kokoiselta, ja suhteessa taiteelliseen ajatteluuni luulen, että me voimme sopia yhteen. Aikataulusyistä en ole vain ehtinyt ohjata tänne aiemmin.”
Toisin kuin monella komilaisella Airaksisella ei ole ”tämmöistä sukurasitetta”. Hän kertoo nähneensä lapsena yhden teatteriesityksen. Seuraavan kerran hän meni teatteriin yläasteella, kun oppilaat vietiin katsomaan Turun kaupunginteatterin Sopukkaan Jon Fossen Lapsi-esitystä.
”Se oli lukunörtille käänteentekevä hetki. Vaikka minulla ei ollut lukukykyä sellaiseen teatteriin ja esitys käsitteli asioita, jotka eivät olleet millään lailla omassa ymmärryspiirissäni, kokemus oli silti maaginen.”
[…]
Suomen teatteriohjaajien ja dramaturgien ohjaajatunnustuksen Airaksinen pokkasi vuonna 2020. Perusteluissa mainittiin hänen taitonsa teoksen kokonaisuuden rakentajana ja kykynsä hyvänä henkilöohjaajana. Airaksinen muistelee, miten jo Turun ylioppilasteatterilaisena ihmetteli, kun kohuohjaaja Andriy Zholdak meuhkasi ja kuritti näyttelijöitä Turun kaupunginteatterissa.
”Zholdakin Kirsikkapuisto oli nuorelle uutta ja ihmeellistä. Mutta jo silloin ajattelin, että on pakko pystyä tekemään ainutkertaista ja tinkimätöntä taidetta ilman, että tekotapa on epäterve.”
Teatterinjohtajana hänen intohimonsa on vetää rajoja ja tervehdyttää alan työtapoja.
”Työelämäkulttuuri ei ole välttämättä muuallakaan terve. Mutta teatterin tekemisessä on kyse myös siitä, miten kerromme siitä itsellemme, millaista narratiivia ylläpidämme työnteosta. Ei voi olla niin, että koska tämä on intohimohommaa, niin pitää hajottaa itseään tai muita.”
”Ei ole myöskään taiteen kannalta tervettä, jos se vie täysin mennessään. Ikään kuin pitäisi olla koko ajan taiteen palveluksessa. Me tekijät olemme ihan valtavan sivistyneitä ja samaan aikaan omassa kuplassamme. Mutta mistä teemme teoksia, jos emme tajua muusta kuin teatterin tekemisestä mitään? Jos sen sijaan katsottaisiin ympärille, että keitäs muita täällä on. Miten muut elää ja on.”
[…]
VALISTUS EI RIITÄ
Uteluun siitä, miten Airaksinen tulee Komia uudistamaan, hän vastaa:
”Ei pidä uudistaa uudistamisen vuoksi. Jokainen teos on jo ainutkertainen ja uusi. Komilla on huikea historia, josta pitää olla tietoinen.”
Airaksinen sanoo, että nykyisten isojen kriisien keskellä teatterin pitää pystyä vastaamaan siihen, mitä kriiseistä kuormittuneet ihmiset tarvitsevat.
”Sanotaan, että teatterin pitää herättää ja ravistella, mutta me olemme jo niin hereillä ja niin ravistettuja, että se ei ole sitä, mitä tarvitaan. Tämä ei tarkoita viihdyttämistä eskapistisessa aivot narikkaan -hengessä.”
Lue koko Raisa Rauhamaan kirjoittama haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 2/2024.
