Veren häät – Ihmiskunnan hurmeinen elämä

Compañia Kaari & Roni Martin, espanjalais-romani-juutalais-suomalainen flamenco-orkesteri sekä Helsinki Dance Company vahvistettuna kahdella entisellä jäsenellään ja yhdellä näyttelijällä tuovat HKT:n Pasilan näyttämölle Lorcan Veren häät päivitettynä ja purettuna versiona. Juonen sijaan seuraamme valojen ja esiintyjien mukana vaihtuvia näyttämökuvia ja kohtauksia. Purettu on myös flamencon liike ja tuotu sitä osaksi nykytanssia.

Sielultaan puhdasveristä flamencoa koemme silti. Siksi vahva on musiikin ja laulun pyörteinen virta, voimakkaita improvisoidut soolot ja ilmaisu. Veren häissä musiikki ja tanssi käyvät flamencolle leimallista, tiivistä vuoropuhelua.

Federico García Lorcan Veren häät –näytelmä kantaesitettiin Madridissa 1933. Espanjan sisällissodan (1936–39) aattona teloitettu vasemmistolainen Lorca käsitteli ekspressionistisessa ja symbolistisessa näytelmässään eristäytyneisyyden, mustasukkaisuuden, korostuneen kunniantunnon ja intohimon teemoja. Eräänlaisen Romeo ja Julia –tarinan kuvallista symboliikkaa on tulkittu kirjailijan homoseksuaalisuuden kautta: yhteiskunnan valvovaa varjoa kuvaa kuu, jolla on monia kasvoja, vapauden kaipuuta ratsu, sukuvihaa ja väkivaltaa veri jne.

Compañia Kaari ja Roni Martin sekä ohjaaja Atro Kahiluoto ovat omistaneet Veren häät –nimisen tanssiteoksensa ”taiteilijoille, jotka syöksyvät härän sarviin”. Teos viittaa myös tämän ajan sotaa paossa elävien taiteilijoiden tilanteisiin.

Studio Pasilan näyttämöllä aukeaakin flamencoesityksistä tuttu näky: punaista ja mustaa, puisia korkeaselkäisiä tuoleja, pitkä pöytä, muusikot ja laulusolisti Victor Carrasco, joka aloittaa esityksen syvältä kouraisevalla flamencolaulullaan. Roni Martinin flyygelin yllä roikkuu kuitenkin porsaan ruhonosia esittävä valomainos ja toisaalla katossa suuri teuraskoukku. Lavalla makaa selin yleisöön alaston ruumis. Sitten lavan täyttää matalalla hidastetusti liikkuva joukkio, ehkä sotilaita, ehkä saalistava lauma, ehkä ajan kulku.

Tekijät puhuvat tiedotusmateriaalissa siitä, kuinka tanssiteos kuvaa myös ”liittoamme ylensyönnin ja itsepetoksen, tolkuttoman kulutuksen ja välinpitämättömyyden kanssa.” Jotakin tästä teemasta hahmotan musta-valkoisiin, sukupuolettomiin ja tyylikkään-rähjäisiin asuihin puettujen, sieltä täältä verellä tahrittujen tanssijoiden olemuksessa – sekä kärsimyksen ja kuoleman kohtauksissa.

Teoksen useat teemat ovat esillä toteutuksessa, mutta ne syövät myös toisiaan. Katsojan ajatus kulkee häistä possujuhliin, teurastamoon ja sotatantereelle siirtyäkseen seuraamaan raivoisia sooloja, jotka kukin tanssija tulkitsee omalla tavallaan ainakin osin improvisoiden.

Unto Nuoran vahvaa ja vaivatonta ilmaisua on ilo nähdä pitkästä aikaa, Mikko Paloniemen ja Heidi Naakan sooloista löysin taiten purettua flamencon liikettä sekä vahvan asenteen lisäksi syvyyttä, huumoria ja kerroksellisuutta. Justus Pienmunne jätti jäljen pitkällä loppusoolollaan, jossa flamencon uhma ja röyhkeys yhdistyivät lockingin ja hiphopin ilmaisuun ja liikkeeseen.

Minna Tawast

Compañia Kaari ja Roni Martin, Helsinki Dance Company: Veren häät. Pohjautuu Federico García Lorcan näytelmään. Koreografia Kaari Martin. Sävellys Roni Martin, trad. Sovitus Roni Martin. Ohjaus ja dramaturgia Kaari Martin, Roni Martin ja Atro Kahiluoto. Lavastus ja valot Jukka Huitila. Puvut Elina Kolehmainen. Äänet Eppi Helle, Roni Martin. Esiintyjät Sari Haapamäki, Jyrki Kasper, Heidi Naakka, Unto Nuora, Mikko Paloniemi, Justus Pienmunne, Aino Seppo ja Kaisa Torkkel. Muusikot Victor Carrasco, Roni Martin, Sanna Salmenkallio ja Juan Antonio Suárez ”Cano”. Ensi-ilta Studio Pasilassa 24.1.2024.