Charles Dickensin Saiturin joulu (1843) on kuulunut kiinteästi brittien jouluun sekä kirjana että siihen perustuvana teatteriesityksenä. Moraalitarina rahaan rakastuneesta ja sen vuoksi perheen, ystävät ja yhteisön menettäneestä liikemies Ebenezer Scroogesta on eri aikakausissa liikkumisineen sekä monine henkilöhahmoineen ollut omiaan teatteriin, mutta ehkä hankalampi sovittaa balettiesitykseksi.
Nyt Saiturin joulu kuitenkin nähdään Kansallisbaletissa merkittävien brittitekijöiden baletiksi sovittamana kantaesityksenä. Se toimii mainiosti. Oivallinen dramaturgia onnistuu kuljettamaan tapahtumia ja henkilöitä tavalla, jossa yleisö pysyy mukana.
Useasti palkitut koreografi David Bintley, säveltäjä Sally Beamish, lavastaja-puvustaja Anna Fleischle sekä valosuunnittelija Mark Henderson tuovat suurelle näyttämölle vanhojen satukirjojen kuvamaailman hämäränhyssyineen ja murrettuine väreineen. Vaikka baletin lavastus on selkeän yksinkertainen, luovat puvut, valot ja useat suuren joukkokohtaukset lavalle runsaan kuvaston.
Sally Beamishin räätälintyönä koreografiaan säveltämä musiikki tukee joka ikistä kohtausta ja sen tulkintaa. Jouluisia ääniä, kuten kelloja, ja joululaulujen teemoja sisältävä sävellys liikkuu pelosta iloon ja riehakkuuteen, kauhusta anteeksiantoon.
Bintleyn koreografia painottaa Dickensin joulutarinan yhteiskuntakritiikkiä, viktoriaanisen Britannian työväenluokan ja köyhälistön ahdingon ja varakkaan porvariston hyvinvoinnin välistä kuilua.
Esitys myös korostaa yksilöiden ja eri yhteiskuntaluokkien yhteiselon tärkeyttä. Suuria sooloja ei nähdä oikeastaan ollenkaan, mutta taidokkaita joukkokohtauksia sitäkin enemmän. Balettiin on sovitettu muun muassa vauhdikasta irlantilaista jigiä ja hornpipe-tanssia sekä katrillia, porvariston suosimaa polkkaa ja menuettia. Nopeaan jalkatyöhön sekä toistuviin monimuotoisiin hyppyihin perustuvaa liikettä korostavat mainiosti Fleischlen suunnittelemat leveähelmaiset takit ja hameet. Kansallisbaletin tanssijat ansaitsevat aplodinsa; lavalta välittyy tanssin ilo ja taito.
Itse itara Scrooge (Sergei Popov) on melkein koko ajan näyttämöllä tarkkaillen sivusta tai taka-alalta muiden elämää, sen iloja ja suruja, kunnes joutuu lopulta kohtaamaan kuolleen liikekumppaninsa haamun. Shunsuke Arimizu luo esityksen muusta koreografiasta poikkeavalla hitaalla ja elastisella liikkeellä sekä pahaenteisesti humisevan ja kalisevan musiikin saattelemana aidosti pelottavan hahmon. Kohtaus päättyy aikuistakin puistattavaan visioon Scroogea odottavasta kohtalosta.
Saiturin joulun esitykset ovat olleet täysiä, eikä ihme. Poikkeuksellinen balettiesitys kertoo joulun sanomaa olematta imelä. Siitä toivoisikin Pähkinänsärkijälle kilpailevaa jouluperinnettä varsinkin näinä aikoina, kun kylmät tuulet tuntuvat työntävän meitä kohti eriarvoistavaa yhteiskuntaa.
Minna Tawast
Suomen kansallisbaletti: Saiturin joulu. Perustuu Charles Dickensin kirjaan. Koreografia David Bintley. Musiikki Sally Beamish. Lavastus, puvut, projisoinnit Anna Fleischle. Valaistu Mark Henderson. Musiikin johto Paul Murphy. Tanssijat mm. Sergei Popov, Clark Eselgroth, Yuka Masumoto, Shunsuke Arimizu, Miao Miao Liu, Evaldas Bielinis, Vilhelm Bjersér, Jonathan Rodrigues ja Thoma Brun. Esitys suurella näyttämöllä 9.12.2023.
