– OTSO KAUTTO JA KAI HINTSANEN VASTAAVAT

Tampereen Työväen Teatteri ilmoitti viime perjantaina, että se ”vapauttaa” toimitusjohtajana ja taiteellisena johtajana viisi vuotta toimineen ohjaaja Otso Kauton tehtävistään. Perusteluna ovat taloudelliset syyt. 

Ilmoitus herätti hämmennystä. Kautolla ei ollut siirtymäaikaa, vaan hän joutui lähtemään bisnestyyliin heti, eikä häntä saanut enää perjantaina kiinni teatterin sähköpostilla tai puhelinnumerolla. 

Kauton aikana teatterin ohjelmisto oli saanut kiitosta, ja TTT oli saanut kansallisnäyttämön aseman. Takana oli myös kaikille teattereille hankala korona-aika.

Kun katsoo TTT:n ohjelmistoja viideltä vuodelta, ei voi kuvailla niitä ”kokeellisiksi” tai ”vaikeiksi”.  Mukana on myös musikaaleja ja komedioita.

TTT:n hallitus – Kai Hintsanen (pj), Rauno Ihalainen, Kalle Kallio, Juha-Matti Koskela, Kaisa Läärä, Minna Minkkinen, Leo Niemelä, Jarmo Paananen, Pekka Salmi ja  Anniina Tirronen – on valinnut väliaikaiseksi taiteelliseksi johtajaksi talon dramaturgi, FT Hanna Suutelan, ja väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi siirtyy talous- ja hallintojohtaja, KTM Jaana Ikonen.

 

PARAS TAIDE ON HYVÄÄ VIIHDETTÄ

Otso Kautto vastasi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden kysymyksiin sähköpostitse.

Mikä on sinun näkemyksesi ”vapauttamisen” syistä?

On kohtuutonta, että irtisanomispäätöksessä mennään talouden taakse, sillä taloudesta on pidetty koko johtajakauteni ajan hyvää huolta. Tästä suuri kiitos koko johtoryhmälle. Tälle syksylle tulee pieni notkahdus ja senkin kanssa voittovarat ovat suunnilleen samat lopettaessani kuin aloittaessani. Ohjelmisto on ollut tasapainoista ja yleisöhittejä on ollut säännöllisesti. Niillä on rahoitettu runsas muu toiminta, jolla on perusteltu kansallisnäyttämöasemaa, joka puolestaan tuottaa merkittävimmän osan tuloista.

Minulle on aivan selvää, että yhteiskunnan tuen ja lipputulojen yhteissumman tulee kattaa kulut, pitkässä juoksussa. Välillä voittovaroja on käytettävä notkahdusten korjaamiseen, välillä puskuria on parannettava, jotta voidaan ottaa uusia riskejä tai tehdä taiteellisia investointeja. Kyse on vain noin 15–20 000 katsojan vajeesta, mikä selittyy ohjelmiston lisäksi osittain sillä, että ryhmämyynti ei ole TTT:ssä palautunut koronaa edeltävään tasoonsa. Samalla on kuitenkin saatu uusia asiakkaita. Ja nämä uudet asiakkaat ovat kaiken ikäisiä.

Itse en pidä siitä, että keskustelu on saanut ikärasistisia piirteitä. Nykyiset kahdeksankymppiset toivat tähän maahan modernin kirjallisuuden ja rock’n’rollin: he kykenevät ottamaan vastaan monenlaisia sisältöjä. 

Puheenjohtaja Hintsanen on ilmoittanut, että ohjelmiston tulisi olla kansanomaisempaa ja perustua perinteisiin yleisönsuosikkeihin. Kyse on strategisesta ratkaisusta, ja strategiasta vastaan yhtiön hallitus. Minulle on useassa kokouksessa mainittu huoli siitä, että Tampereen Teatterin täyttöasteet ovat hyvät ja meillä huonommat. Yhtenä argumenttina keskusteluissa on käytetty termiä ”liian helsinkiläinen” ohjelmisto, enkä ihan tätä suostu hyväksymään. Se kuulostaa vähättelyltä kaikkia niitä kohtaan, joita ohjelmisto on miellyttänyt. Lisäksi Tampereen taidemuseot ovat ajattelultaan eurooppalaista kärkeä, eikä se tunnu tamperelaisia haittaavan.

Yleinen trendi tuntuu olevan tutun ja turvallisen painottaminen, ja siihen en tosiaankaan ole ollut valmis. Klassikotkin ovat joskus olleet kantaesityksiä. Tulevaan katsominen on mielestäni aina kiinnostavampaa kuin menneiden menestysten toistaminen. Olen ylpeä näistä viidestä vuodesta ja koen että ne ovat olleet hyviä ja lupaavia vuosia. 

En myöskään allekirjoita viihteen ja taiteen tai taiteen ja talouden vastakkainasettelua. Paras taide on hyvää viihdettä, ja kun viihde on parhaimmillaan on se taidetta.

Tämänhetkisessä keskusteluilmapiirissä tuntuu olevan muodikasta korostaa ”tavallista kansaa” ja kaivaa jossain määrin fiktiivisiä elitismin piirteitä lyömäaseiksi. Suomessa ei ole muuta kuin tavallista kansaa. Itse olen saanut todistaa useita esityksiä, joissa eri- ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat katsojat reagoivat ja hengittävät samaan tahtiin. Se on kaunista ja todistaa, että pohjimmiltaan olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Polarisoitumisen jatkuva korostaminen kaikessa on mielestäni vaarallista.

On totta, että olen ottanut hallittuja riskejä. Minut pyydettiin nimenomaan muutosjohtajaksi varmistamaan kansallisnäyttämöaseman saavuttaminen ja siinä pysyminen. Se on tehty, lisäksi olen toteuttanut kaikki muutkin lupaukseni, joista hallitus on ollut tietoinen ja jotka se on allekirjoittanut. Kansallisnäyttämöaseman lisäksi on toteutettu runsaasti yhteistöitä, jopa liikaa, mutta nyt TTT tietää, miten ne pitää tehdä osana ohjelmistoa eikä sitä kuormittavana lisänä, ja tämäkin reitti oli tiedossa. On käynnistetty residenssiohjelma, joka on saanut paljon kiitosta, ja nyt tiedetään, millä volyymillä sitä pitäisi jatkaa. On tuotettu noin 20 uutta kotimaista kantaesitystä, työllistetty alaa kokonaisvaltaisesti, tehty paljon lastenteatteria, nostettu Kellariteatteri arvoonsa, avattu kansainvälinen toiminta ja selvitty kaiken tämän ohessa koronasta. Ilman tappioita. 

”Vapauttaminen” on epätarkka termi, sillä kyse on irtisanomisesta, perusteena taloudellisesti liian riskialtis ohjelmisto. Tuokin peruste on mielestäni hätäinen, mutta nämä ovat hallituksen päätöksiä. Minun toiveikkuuteni tulevaisuuden suhteen ei siinä paina, jos hallitus on sitä mieltä, että en kykene johtamaan riittävän myyvän ohjelmiston suunnittelua. 

Oma lähtökohtani on ollut mahdollisimman korkean taiteellisen laadun ja riittävän yleisön kiinnostuksen kohtaaminen. Työ jää nyt kesken, sillä olin asettanut itselleni jatkamiseni uudelleen arvioinnin takarajaksi vuoden 25 kevään. Onneksi väliaikaiseksi taiteelliseksi johtajaksi on valittu Hanna Suutela, jota arvostan kovasti.

 

Taloudellinen tilanne ei ole voinut tulla hallitukselle yllätyksenä. Onko asiasta käyty keskustelua?

Hallitus on ollut talouden tilasta jatkuvasti tietoinen. Kuluvalle vuodelle se antoi luvan tehdä reilusti negatiivisen budjetin, mikä oli mielestäni melkoinen luottamuksenosoitus, mutta sisälsi toki varoituksen, että näin ei saa jatkua. Luvattu ylitys on kuitenkin vuoden mittaan saatu puolitettua. Siitä huolimatta ensi vuoden varovainen tulo-odotus oli ilmeisesti liikaa.

Itse uskon, että kevään 2024 Frida ja syksyn 2024 musikaali School of Rock olisivat osaltaan korjanneet tilannetta, mitä alustava kysyntäkin tukee. Olin myös valmis viilaamaan, joskin hiukan vastentahtoisesti, vuoden 2025 ohjelmistoa turvallisempaan suuntaan, mikäli sillä pystyisi rahoittamaan vähemmän turvallisia tuotantoja. Ennustaminen on toki aina ollut vaikeaa ja tuntuu olevan nykyään entistäkin vaikeampaa.

 

Minkälaisena näet valtionosuusteattereiden tilanteen tällä hetkellä?

Suomalainen VOS-järjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa eikä sitä kannata romuttaa. Sen sijaan se kaipaa päivittämistä. Jos teattereiden rahoitusrakenteet ja toimintamallit ajavat jatkuvasti selviytymisrajoilla, toimimiseen tulee uskaltaa pohtia myös toiminnan rakenteita.

Teattereiden suuret näyttämöt on rakennettu vastaamaan ryhmämatkailun tarpeita. Samalla niiden vaatimaa infraa on jouduttu kasvattamaan. Repertuaariteatteri on ollut edullisin tapa tuottaa mahdollisimman tasalaatuista tavaraa tasaiseen tahtiin.

Mielestäni omalla ensemblella toimivan teatterin ja yhteistöihin sekä residensseihin perustuvan alustateatterin parhaat puolet ovat yhdistettävissä, mutta se vaatisi rohkeutta.

Yleisön perässä kieli vyön alla juokseminen ei yleensä synnytä muuta kuin vaatimuksen juosta entistä kovempaa yleisön perässä. Kun annetaan periksi ajatukselle, että nyt tarvitaan iloa ja viihdettä koska ajat ovat kovat, unohdetaan että joillekin viihde on ajatuksia, kutkuttavaa älyä, ristiriitaisia tunteita tai esteettisiä elämyksiä. Mielistelyllä kisaaminen johtaa selän kääntämiseen kaikille niille, jotka kaipaavat taiteelta muutakin kuin ”pakoa arjesta”. Hekin ovat osa kansaa.

Esitystaiteen kehittäminen ei saa jäädä marginaalin tehtäväksi. 

Teatteri on tuettua, jotta sen ei tarvitse olla kaupallisesti kannattavaa. Tästä olisi hyvä pitää kiinni, sillä muuten tuen perusteet katoavat. Argumentti, jonka mukaan hyvän taiteilijan on elätettävä itsensä taiteellaan on historiallisesti väärä: yhteiskunta on ottanut mesenaatin roolin, ja mesenaatit ovat aina olleet rohkeita ja aikaansa edellä.

 

TEATTERI ON VÄISTÄMÄTTÄ YLEISÖLAJI

Tampereen Työväen Teatterin hallituksen puheenjohtaja Kai Hintsanen vastasi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden kysymyksiin sähköpostitse.

Kauton erottamista perustellaan taloudellisilla syillä. Minkälaisia ne ovat?

Kauton johtajasopimuksen päättämisessä noudatettiin hänen kanssaan tehdyn johtajasopimuksen pykäliä. Taloudelliset syyt ovat merkittävät. Hallituksen kokouksessa 23.11. teatterin talousjohto ennusti vuoden 2023 tappioksi 280 000 euroa ja vuoden 2024 vielä keskeneräisen talousarvion mukaiseksi tappioksi noin 600 000 euroa. Vuoden 2024 tappiota yritetään pienentää, mutta tässä vaiheessa suuria muutoksia on enää vaikea tehdä. Lisäksi johtoryhmän ja hallituksen arvioiden mukaan olisi iso riski, että valitulla ohjelmistolla tappiot jatkuvat 2025. Vuoden 2023 tulos on vielä noin 400 000 euroa parempi kuin omalla toiminnalla olisi aikaansaatu, koska se sisältää kertaeriä, jotka eivät toistu.  Mahdollisuus jättitappioihin lyhyessä ajassa on todellinen. Katsojavaje on 40 000 katsojaa.

 

Kautto pyydettiin alunperin muutosjohtajaksi. Mikä on mennyt vikaan?

Teatteri tarkastelee nyt sitä, onko yhden vai kahden johtajan malli oikea näin suurelle instituutiolle ja mitä muuta johtamisjärjestelmälle pitäisi tehdä. Toimitusjohtajan roolissa tärkeimpiä tehtävä on huolehtia teatterin taloudesta. Hallitus olisi ilomielin tukenut Kauton taiteellista linjaa, jos se olisi vetänyt yleisöä.

 

Millä tavalla TTT:n ohjelmiston olisi pitänyt olla toisenlaista? Mitä tarkoittaa viittaus ”kansanomaisempaan” teatteriin?

Ohjelmisto on ollut taiteellisesti tasokasta, mutta se ei ole kiinnostanut riittävästi katsojia. Teatteri on väistämättä yleisölaji. Vajaat katsomot ovat teatterille myös työyhteisön hyvinvointitekijä, ei ainoastaan kassavajekysymys. Olen peräänkuuluttanut parempaa tasapainoa taiteellisesti kunnianhimoisten teosten ja suurta yleisöä kiinnostavien näytelmien välillä. TTT:n linja ei ole mitenkään kokonaan muuttumassa, onhan väliaikainen taiteellinen johtaja Hanna Suutela ollut dramaturgina Otso Kauton läheinen yhteistyökumppani. Ensimmäisenä tarkastelemme pääohjelmiston ulkopuolisten tapahtumien määrää ja tarkoituksenmukaisuutta. Tällä hetkellä ohjelmistossa on 64 nimekettä.

TTT:n hallitus ei päätä ohjelmistosta eikä ole asettanut viihdettä taiteen edelle. En ole esittänyt, että ohjelmiston pitäisi olla kansanomaisempaa.

 

Haluatko kommentoida vielä muuta?

Kauton kanssa keskusteltiin intensiivisesti kaksi viikkoa ja hänelle ehdotettiin johtajasopimuksen mukaisen merkittävän erorahan lisäksi uutta sopimusta taiteellisesta työstä. Hän ei kuitenkaan ollut siihen halukas. 

Taloudesta puhuessaan Otso Kautto viittaa menneeseen. Hallitus on huolissaan tulevaisuudesta.  Korona-ajan talous pysyi kunnossa valtion kompensoitua vos-teattereille täysimääräisesti menetetyt lipputulot. Kautto oli erinomainen kriisiajan johtaja pitkäksi venyneenä korona-aikana, mistä olemme hänelle erityisen kiitollisia.

Minna Tawast

 

EDIT 27.11. klo 15.15 korjattu oikeinkirjoitusta.