Kansallisoopperan ja baletin yhteinen Messa da Requiem on ihana, synkkä ja vahvasti liikuttava teos. Siinä on syvyyttä ja hienostuneisuutta, jonkalaista en muista baletissa usein nähneeni. Puolitoista tuntia ilman väliaikaa vilahtaa transsinomaisessa tilassa katsomon puolella. Näkemässäni esityksessä yleisö reagoi lopussa voimakkaasti, huudoin, vihellyksin ja jymisevin taputuksin. Eikä kyse ollut ensi-illasta.
Giuseppe Verdin katoliseen, latinankieliseen tekstiin säveltämä sielunmessu ei keskity kirkolliseen sanomaan vaan ihmisen olemassaolon dramaattisiin kysymyksiin. Ja se on antanut koreografi Christian Spuckille tilaa luoda henkeäsalpaavan kauniin, toden ja moni-ilmeisen koreografian kaikkein tärkeimmästä, elämästä ja sen katoavuudesta. Teos puhuu meistä juuri nyt, vaikka musiikki on vuodelta 1874 ja koreografiakin vuodelta 2016.
Heti messun alussa eteemme aukeaa kuva lohduttomuudesta: valtavalla, kolkolla lavalla yksinäinen naistanssija kävelee hitaasti kohti yleisöä ja näyttämön betonista takaseinää pitkin etenee toinen hauras hahmo. Seinä on osa koreografiaa silloinkin, kun naisia kirjaimellisesti nostetaan seinälle, välillä kuin kurkottamaan muurin yli jonnekin ja välillä kuin merkiksi, että muuta ei ole, täällä pysyt.
Äskettäin Berliinin valtionbaletin johtajana aloittanut Spuck yhdistää alun perin Zürichin baletille tekemässään kokonaistaideteoksessa neljä laulusolistia, suuren kuoron ja 30 tanssijaa saumattomaksi kokonaisuudeksi. Parisataapäinen kuoro on lavalla lähes koko ajan velloen joka suuntaan, usein kuin yksi elävä organismi. Välillä tanssijat putkahtavat heidän joukostaan ja katoavat taas ihmismereen. Silti ehdimme nähdä monta loistavaa ja ylättävää duettoa, sooloa ja ryhmäkoreografiaa. Kansallisbaletin tanssijat loistavat tässä kansainvälisissä kritiikeissäkin ylistetyssä teoksessa.
Kokonaisuudessa loistavat myös solistit ja muusikot: Hannu Linnun johtamat Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro sekä Helsingin filharmoninen kuoro.
Christian Schmidtin lavastus on yksinkertainen harmaa väestönsuoja tai mikä tahansa hylätty (tai pommitettu) betonirakennus, jonka seinille syntyy vähitellen kirjoituksia ja merkkejä. Emma Ryottin henkäyksenkevyet puvut korostavat tanssijoiden haavoittuvuutta ja suojattomuutta, kuoron pehmeät mustat asut taas väkijoukon yhtenäisyyttä. Ankaran tilan ja kylmien valojen luoma tunnelma kantaa apokalyptiseen loppuun saakka. Tämän olemme tehneet itsellemme.
Minna Tawast
Kansallisooppera ja baletti: Messa da Requiem. Musiikki Giuseppe Verdi. Koreografia Christian Spuck. Lavastus Christian Schmidt. Puvut Emma Ryott. Valaistus Martin Gebhardt. Musiikin esitys Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro, Helsingin filharmoninen kuoro johtajana Hannu Lintu. Laulusolistit Marjukka Tepponen, Tuija Knihtilä, Matteo Lippi ja Timo Olavi Riihonen. Baletin solisteina Eun-Ji Ha, Yuka Masumoto, Abigail Sheppard, Michal Krčmář, Clark Eselgroth ja Florian Modan. Esitys suurella näyttämöllä 26.10.2023
