Kuinka lastenteatteri houkuttelee tänä kesänä yleisöä Turun, Tampereen ja Helsingin tuntumassa? Onko sille tilausta ja tarpeeksi tekijöitä tämänhetkisellä kentällä? 

Janne Jämsä ohjaa tänä kesänä Ronja, ryövärintyttären Turun kesäteatteriin ja Tatu ja Patu pihalla -esityksen Viikinsaaren kesäteatteriin Tampereelle. 

Kuinka tämän kesän esitysvalintanne vetoaa nuoriin katsojiin? 

Ronja, ryövärintytär on koko perheen klassikko ja Tatu ja Patu -sarja on tulevaisuuden klassikko. Parhaimmillaan kumpikin esitys kannustaa vetämään omia rajoja tai lähtemään ulos leikkimään. 

Tarvitsemme tässä ajassa Ronjan kaltaisia vilpittömiä ja empaattisia esikuvia, jotka pohjimmiltaan uskovat hyvään ja haluavat tehdä maailmasta paremman paikan. 

Tatu ja Patu taas suhtautuvat ympäröivään todellisuuteen ihailtavan vilpittömästi, avoimesti ja uteliaasti. Samalla he kannustavat meitä, lapsia ja aikuisia, olemaan himpun verran vähemmän tiukkapipoisia. 

Miksi haluat tehdä nuorelle yleisölle suunnattua teatteria? 

Nuoressa yleisössä on teattereiden tulevaisuus. Meidän tekijöiden on tärkeää tiedostaa tämä. Koen, että nuorten yleisöjen kanssa työskenteleminen sivistää ja opettaa valtavasti itseäkin. Minusta on myös tärkeää, että viemme teatteria suoraan yleisön luokse, jolloin kynnys mennä teatteriin madaltuu. Nuorten yleisöjen vilpitön ja suora palaute on työn suola.

Eroavatko lasten ja aikuisten teatterin tavoitteet ja työtavat toisistaan? 

Mielestäni ne eivät eroa toisistaan. Ohjaajan tehtävä on varmistaa, että esityksestä tulee taiteellisilta ansioiltaan korkeatasoinen ja laadukas – koostuipa yleisö kolmen kuukauden ikäisistä vauvoista taikka bussilastillisesta eläkeläisiä. Jokainen yleisö ja katsoja on yhtä tärkeä, eikä ketään saa aliarvioida.

Kuinka teatteri voi kilpailla nuoresta yleisöstä muiden kesärientojen kanssa? 

Teatterit kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta, ja se tulee olemaan yksi ikuisuushaasteista. Minä uskon tarinoiden voimaan. Mielestäni on tärkeää, että esitykset, jotka on suunnattu koko perheelle, ovat myös aidosti sitä.

Suurin osa lapsista ja nuoristakin saapuu teatteriin aikuisen mukana tai johdattelemana. Parhaimmillaan esitys on silloin, kun sekä lapset että aikuiset löytävät siitä omat kiinnostavat, hauskat tai koskettavat juttunsa. Poikkeuksellisen teatteriesityksestä tekee se, että kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Parhaimmillaan teatteriesitys imaisee mukaan seikkailuun, josta voi palata hieman erilaisena ihmisenä.

Janne Jämsän lisäksi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerossa 3/2023 kesäteatterin keinoja ja tulevaisuutta pohtivat lasten esitysten kokeneet ohjaajat Katri Häti ja Samu Loijas.