Ohjaaja-näyttelijä-tutkija Mikko Bredenberg kertoo olevansa järjestelmällinen ihminen. Hän on miettinyt tarkkaan etukäteen, mitä haluaa puhua taiteellisesta työstään. Muistiinpanot löytyvät kannettavalta. Mutta kun muistutan, että sovimme haastattelun teemoiksi teatterin johtamisen murroskautena sekä hänen ajatuksiaan rakenteiden uudistamisesta, hän huokaa, miettii pitkään ja sulkee läppärinsä kannen.

”Tämä vain on juuri se aihe, josta puhuessani puhun väistämättä myös Kemistä. Se on minun urani suurin ristiriitatilanne.”

Bredenberg katsoo suoraan silmiin ja miettii taas. Näyttämötaiteilija on esiintymisen tilassa, jota hallitsee ja ei hallitse. Hänen on vaikea puhua kriisistä, joka päättyi hänen eroonsa teatterinjohtajan toimesta helmikuussa 2022.

 

Tuttuuden turva

Riihimäen teatteri, Hämeenlinnan teatteri, Kajaanin kaupunginteatteri – muiden muassa. Viime vuosina yhä useampi keskisuuri vos-teatteri on ollut talousvaikeuksissa. Rahoitusta, organisaatiota ja ohjelmistoja on jouduttu tarkastelemaan suurennuslasin kanssa. Kiinteän ensemblen ja suurten kiinteistökustannusten vos-teattereiden vaihtoehdoiksi on jäänyt varmistaa omat pääsylipputulonsa tai leikata henkilöstö- ja toimintamenojaan.

Ratkaisut ovat olleet samankaltaisia, vaikka valtionosuusteatterit ja -ryhmät ovat toimintarakenteeltaan heterogeenisiä. Minkälaisia mahdollisuuksia yksittäisellä teatterilla ja teatterinjohtajalla näissä tilanteissa on? Voiko vos-eetoksen – alueellisen tasa-arvon, paikallisuuden ja työpaikkojen säilyttämisen – sisällä löytyä uusia toimintamalleja?

Bredenberg ei nähnyt tilaisuutta taistella vanhan organisaatiomallin puolesta, kuten teatterin henkilökunta olisi toivonut. Siihen ei hänestä ollut budjetissa mahdollisuuksia, eikä pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa painineelta kaupungilta ollut odotettavissa lisätukea. Mutta oli toinenkin syy, se, minkä teatterinjohtaja näki ensisijaisena: taide.

”Olen tehnyt puolet urastani joko kiinnitettynä tai vierailijana instituutioteattereissa ja puolet vapaalla nykyteatterin tai esitystaiteen kentällä. Siinä kohtaa, kun Kemissä lävähti silmille, että budjetista lähtee puoli miljoonaa ja teatterin palkat kaikkine työnantajakustannuksineen olivat yhteensä 1,2 miljoonaa, koko budjetti noin 1,5 miljoonaa, en voinut mitenkään ajatella, että kaikki voisi jatkua niin kuin ennen.”

Lue koko Minna Tawastin kirjoittama haastattelu lehden numerosta 3/2023.