Mustaan hautajaisleninkiin ja hiukan epämääräiseen pillerihattuun pukeutunut tanssija Katri Soini sinkoutuu Kanneltalon lavalle, jossa on useita penkkejä ja poljettava urkuharmoni. Soini lennähtelee takaperin kuin valtavan tuulenpuuskan kuljettamana. Sitten tilaan pyrähtää lisää mustiin pukeutunutta väkeä, joka alkaa puuhastella penkkien kanssa sijoittaakseen ne lopulta kirkon tapaan peräkkäisiksi riveiksi. Aletaan veisata ja ollaan hartaita, muttei oikein pysytä ruodussa. Välillä kauhu näyttää riistävän irti riveistä, kun kuluvaa aikaa mittaava metronomi nakuttaa taustalla, välillä riehaannutaan show-meininkiin Get Happyn soidessa taustalla.
Kuolema odottaa jossain, lähellä tai vähän kauempana.
Tanssiryhmä Gruppen Fyra perustettiin 25 vuotta sitten neljän tanssiammattilaisen voimin. Yhteistyöhön on vuosien saatossa kutsuttu koreografeja, ohjaajia ja elokuvantekijöitä. Ohjelmistossa on ollut absurdilla huumorilla höystettyjä tanssi- ja tanssiteatteriesityksiä, hulvattomat hahmot ja erikoinen liikekieli ovat olleet ryhmälle tunnusomaisia. Viime vuosina yhteistyötä on tehty fyysisen teatterin ohjaaja-dramaturgi Kauri Honkakosken kanssa.
Nyt nähtävä Saattue – Harras ja makaaberi sielunmessu uskomattomille on Kuolema-trilogian itsenäinen toinen osa. Ensimmäinen osa Juhlat (2021) kertoi elämän pelosta. Saattueen outo saattoväki kokoontuu kaipaamaan kuolleitaan ja hakemaan lohtua; näin meille kerrotaan verkon esittelytekstissä. Ennen tekstin lukemista näin edessäni kahden maailman välillä touhukkaasti liikkuvan väen, jota kuolema viekoitteli virtaansa. Ollaan vinksahtaneessa uskonnollisessa rituaalissa, jossa murhe, pelko ja riehakkuus sekoittuvat toisiinsa.
Honkakoski on perehtynyt nimenomaan corporeal mime –teatteriin, jossa tanssin tavoin luodaan tarina tai merkitys liikkeen avulla, tuodaan näkymätön näkyväksi eikä pyritä korvaamaan sanoja esimerkiksi pantomiimilla. Hieman konemaisesta, tanssia sidotummasta liikemateriaalista huolimatta Saattuetta on aivan mahdollista katsoa tanssiteatterina, jossa tanssijoiden – Soinin, Tommi Haapaniemen ja Pia Liskin – lisäksi liikkui ja lauloi kolme yhteisötaiteilijaa: Eija Klinga, Terhi Topp ja Christina Turtiainen.
Esityksen minimalistista lavastusta käytettiin näppärästi luomaan erilaisia tiloja, ja tunnelmia vaihdeltiin valojen, kahden tunnetun musikaalisävelmän ja yhden virren avulla. Esityksen toisteinen rakenne synnytti tunteen paikallaan pysymisestä, tilasta, joka ei muutu.
Minna Tawast
Taideosuuskuna Piellos/Gruppen Fyra: Saattue. Ohjaus ja dramaturgia Kauri Honkakoski. Äänet Tuuli Kyttälä. Valot Sisu Nojonen. Visualisointi Kauri Honkakoski & Sisu Nojonen. Esiintyjät Pia Liski, Tommi Haapaniemi, Katri Soini (vier.) sekä avustajina Eija Klinga, Terhi Topp ja Christina Turtiainen. Kantaesitys Kanneltalossa 31.3.2023.
