Näyttelijäliiton yhdenvertaisuusryhmä toteutti keväällä 2022 kaikille näyttelijöille suunnatun kyselyn, jonka tarkoituksena oli kartoittaa etnisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden toteutumista ammattikentällä.

Suurin osa kyselyyn vastanneista etnisiin ja kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvista henkilöistä raportoi vaikeuksistaan toimia näyttelijän ammatissa. Suomalaista kulttuurikenttää leimaa diversiteetin vähyys ja jähmeys muuttaa työtapoja.

Kaikista vastanneista 87 näyttelijästä suurin osa oli iältään 25–40-vuotiaita valkoisia suomalaisia naisia.

Syrjintää ei tunnisteta

Kyselyn mukaan vähemmistöihin kuuluvat henkilöt tunnistavat syrjinnän paremmin kuin valkoinen enemmistö. Vain 22,67 prosenttia enemmistöön kuuluvista henkilöistä kertoi todistaneensa muihin kuin itseensä kohdistuvaa syrjintää. Syrjinnän ajatellaan usein tapahtuvan jossain muualla.

Syrjintää kokevat vähemmistöt jäävät helposti yksin kokemuksensa kanssa.

”Kun kaikki ovat valkoisia ja työympäristössä ei esiinny erilaisuutta, näitä tilanteita ei tapahdu”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista.

Monissa yhteyksissä eri työympäristöissä on mukana vain valkoisia kantasuomalaisia henkilöitä. Kulttuurinen monimuotoisuus on harvinaista.Eri taustoista tulevien ihmisten kanssa toimiminen koetaan vaikeaksi.

”Ihmiset pelkäävät loukkaavansa vähemmistöjä, joten he pitävät oman mukavuutensa takia vähemmistöt ulkopuolella”, kyselyyn vastattiin.

Suomea pitää osata

88,33 prosenttia etnisiin vähemmistöihin kuuluvista vastaajista koki, että oma tausta on vaikuttanut työtilaisuuksien saantiin negatiivisesti. Syiksi nostetaan muun muassa kielitaidon ja koulutuksen tuomat esteet.

Vastaajat kokevat, että alalla lähes vaaditaan täydellistä suomen kielen osaamista. Esimerkiksi ruotsiksi vastanneet henkilöt toivat esiin suomenkieliselle kentälle pääsyn vaikeuden, vaikka muutoin heidän on ollut helpompi saada töitä kuin suomeksi ja englanniksi vastanneiden henkilöiden.

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelman maisterin tutkintoja arvostetaan enemmän kuin ulkomailta hankittua osaamista. Vankka suomalaisen koulutusjärjestelmän arvostaminen ja sen kautta hankitut verkostot asettavat Suomessa ja muualla opiskelleet näyttelijät lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan.

Vastanneiden mukaan tilannetta ei helpota se, että Suomessa opiskelleet näyttelijät eivät ole halukkaita verkostoitumaan tai tutustumaan koulutuksensa muualta saaneiden henkilöiden kanssa.

Vastuu jää yksilölle

Suurin osa kyselyyn vastanneista toteaa, että johtajat eivät tee tarpeeksi yhdenvertaisuuden saavuttamisen eteen. Työyhteisöt eivät tiedosta ongelmia, eivätkä johtajat ja ohjaajat ota vastuuta toiminnastaan.

Vastanneiden mukaan vaikeudet näkyvät kielenkäytössä, ohjelmistovalinnoissa ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien puutteellisuudessa.

Eniten vastaajat käsittelivät vastauksissaan ohjaajien, roolittajien ja tuottajien aiheuttamaa syrjintää. He ovat henkilöitä, joilla on valtaa vaikuttaa näyttelijöiden työllistymiseen.

Lue koko Maria Sairasen kirjoittama artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 1/2023.