”Suomalaisessa teatterissa on hirveän paljon julkista rahaa, mutta sitä menee liikaa seinien ylläpitoon. Rakenteen pitäisi palvella taidetta, eikä toisin päin”, eturivin näytelmäkirjailija ja Saksassakin uraa tehnyt E. L. Karhu sanoo Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdessä 5/2022.

”Tilanne ei muutu, sillä vakiintuneet systeemit suojaavat itseään. Teattereissa työssä olevat ovat etuoikeutettuja, koska heillä on palkkatyön edut. Näytelmäkirjailijat ovat tämän ulkopuolella, ja heidän korvauksensa ovat erittäin kehnot verrattuna kaikkiin muihin. On epäoikeudenmukaista, että näytelmäkirjailijat joutuvat rahoittamaan kirjoittamistaan ohjaamalla teattereissa.”

Pandemia vaikutti teatterialalla eniten näytelmäkirjailijoihin. Karhu nimittää meininkiä rumaksi.

”Olen erittäin pettynyt suomalaiseen teatterimaailmaan. Saksassa kaikki taiteilijat saivat hakematta valtiolta korvausta viisi tuhatta euroa vuodessa puhtaana käteen. Suomessa teatterit, agentuurit ja muut rakenteet saivat korvauksia, mutta näytelmäkirjailijat eivät nähneet niistä penniäkään.”

”Valtio jätti näytelmäkirjailijat omilleen, eikä teattereita kiinnostanut lainkaan. Se ei ollut minulle mikään uutinen, mutta se paljasti erityisen selvästi karun todellisuuden. Solidaarisuuden puute oli hätkähdyttävää, kun kyseessä kuitenkin on monien teatteri-ihmisten lempipuheenaihe.”

Lue Riina Maukolan kirjoittama  E. L. Karhun haastattelu lehden numerosta 5/22 tai osta digiartikkeli.