Tanssin Talon yleisölle maaliskuussa avannut Tero Saarinen Companyn kaksois-ilta soi mahdollisuuden nähdä, miten tila vaikuttaa teoksiin – tässä tapauksessa, miten se voi kannatella ja tarjota konkreettisesti erilaisia näkökulmia riippuen siitä, missä katsoja istuu.
Johanna Nuutisen synkkään hämärään kietoutuneessa HZ:ssa tanssijat liikkuivat valtavan aaltoilevan kankaan alla, vierellä ja sisällä. Tuomas Norvion äänimaailma rakentuu merenalaisista äänityksistä sekä ihmisäänistä ja viulun soinnista
Esitys sai näyttämön syvästä ja korkeasta tilasta happea. Enemmän tai vähemmän ylhäältä päin avautuva näyttämökuva korosti koreografiaa, moni-ilmeistä liikettä ja tanssijoiden yhteyttä.
Nuutisen teos sopi teemoiltaan Tero Saarisen HUNTin pariksi. Melusaasteen vaikutus ja kulku ihmisen kehossa on sukua HUNTin ihmiseen kohdistuvalle mediavyörytykselle.
HZ:n pistävien, kapeiden takavalojen halkoessa näyttämön pimeyttä mieleen tulee öinen meri, jossa veneet ja laivat suunnistavat. Tanssijat tuntuvat silmiemme edessä hukkuvan tummaan veteen samaan aikaan kuin sähköiset äänet ja äänipiikit ärsyttävät korvia. Melu tuo mieleen ihmisperäisten äänten meren eläimille aiheuttaman stressin. Voimakkaat äänet vaarantavat jopa niiden terveyden. Ihmisillekin melu aiheuttaa hermostollista ärsytystä.
HZ sai parikseen ensimmäisissä illoissa Auri Aholan ja myöhemmin Atte Kilpisen tulkinnan HUNT-klassikosta. Saarisen alunperin itselleen koreografioima soolo on ajankohtaisempi kuin koskaan. Marita Liulian tanssijaan heijastettava live-multimedia, Mikki Kuntun valaistus ja Erika Turusen puvustus tekevät ihmisen ja tekniikan duetosta vaikuttavan kokonaisuuden.
Visuaalisten ärsykkeiden tulvaan sortuvaan tanssijaan on helppo samastua: Saarisen Kevätuhri-versiossa hän ei varsinaisesti ole uhri, hän ei vain onnistu vastustamaan ylitsekäyvää informaatiotulvaa. Juuri tämän ristiriidan Auri Aholan älykäs, monisävyinen ja intensiivinen tulkinta saa näkyville. Hän ajautuu vain puoliksi tahtomattaan kohti tuhoa.
Ahola on syventynyt Saarisen liikemaailmaan ja löytänyt siitä olennaisen, maan vetovoiman ja samanaikaisen kurkottamisen jonnekin pois ja ylös, herkkyyden, heilumisen ja horjumisen, melkein irtoamisen.
Silti hänen tulkinnassaan on myös oma, määrätietoinen vimmansa.
Atte Kilpinen puolestaan liittää HUNTinsa nykybaletin tutumpaan jatkumoon. Hypyt ja kurkotukset nousevat voimakkaasti ilmaan, vartalon linjat kaartuvat suurina ja vauhtia riittää.
Kilpinen on huikea tanssija, jonka “kevätuhri” on dynaaminen ja uhmakas toimija, matkalla lähes päättäväisesti jonnekin – vaikkei kannattaisi. Kilpinen teki klassikosta omansa.
Minna Tawast
Tero Saarinen Company: HZ. Koreografia Johanna Nuutinen. Sävellys ja äänet Tuomas Norvio. Lavastus ja valot Joonas Tikkanen. Puvut Mert Otsamo. Dramaturgia Jarkko Lehmus. Harjoittaja Satu Halttunen. Tanssi Elina Häyrynen, Natasha Lommi, Saida Solla, Eero Vesterinen, Riccardo Zandonà. Ensi-ilta Tanssin Talossa 31.3.2022.
HUNT. Koreografia Tero Saarinen. Musiikki Igor Stravinsky (The Rite of Spring). Valot ja lavastus Mikki Kunttu. Multimedia, kuvat Marita Liulia. Puvut Erika Turunen. Harjoittaja Henrikki Heikkilä. Tanssi Auri Ahola 31.3.2022, Atte Kilpinen 6.4.2022.
