Pyysimme Elina Knihtilää ja Krista Kososta keskustelemaan näkyvistä naisrooleista ja niiden esittämisestä elokuvassa, televisiossa ja teatterissa. Yleensä naisten roolit kirjoitetaan suhteessa johonkin toiseen ihmiseen.
Mielessä ovat pyörineet Elina Knihtilän roolityö Annelina Tiina Lymin ja Juha Lehtolan tv-sarjassa Sisäilmaa ja Krista Kososen Mona J-P Valkeapään elokuvassa Koirat eivät käytä housuja. Taustalla väikkyvät myös Knihtilän monet teatterityöt Q-teatterissa ja Kososen Anna Andri Žoldakin Anna Kareninassa sekä Alfhildrin rooli norjalaisessa HBO-sarjassa Beforeigners.
– – –
Krista Kosonen: Minullahan oli paljon epäilyksiä Koirat eivät käytä housuja -käsiksen suhteen, varsinkin aluksi. Koska Mona, jota minun piti esittää, on ammatiltaan domina ja se on jokaisessa kohtauksessa domina, se ei jotenkin ollut henkilö. Mona oli hyvin suuresti toimija, mutta kerrottiinko hänestä jotain? Tajusin Pekan (Strang) henkilön täysin ja tajusin, että kyseessä on miehen selviytymistarina. Ja sen, ettei kyseessä ole edes boy meets girl vaan boy meets genre.
Elina Knihtilä: Ja niitä elokuvia on aika paljon!
Krista Kosonen: Heh. En siis ensin tajunnut, miten lähestyä Monaa. J-P selitti, miten elokuva tullaan kuvaamaan ja minä olin että joo, mutta mikä se henkilö on. J-P kysyi, että etkö tajua kuinka hyvä rooli se on. Sanoin, että en oikein. Sitten J-P sanoi, että ei jokaisessa elokuvassa ole naisen tarinaa. Ja silloin ajattelin, että okei, ei olekaan. Ei tarvitsekaan olla. Mutta minun tarvitsee silti tietää, mitä näyttelen.
– – –
Elina Knihtilä: Sisäilmaa-sarjan Annelissa minua ilahdutti kovasti se, että mehän emme tiedä hänen yksityiselämästään hevon kukkua. Hän on ainoa roolihenkilö, jonka kotiin ei mennä. Nähdään ainoastaan, että hän nukkuu sänkykaupassa, ja siitä voimme tehdä päätelmiä, että hän ei varmaan nuku hyvin kotona. Anneli on tosi harvinainen. On kirjoitettu päähenkilöksi nainen, jonka ihmissuhteet eivät olekaan keskiössä, vaan suhde työhön, omiin arvoihin ja ympäröivän yhteiskunnan rakenteisiin. Yleensä naisen rooli kirjoitetaan suhteessa johonkin ihmiseen.
Krista Kosonen: Minulla on se Beforeignersin Alfhildr. Se on ihana rooli, varsinkin nyt tässä kakkoskaudella. Tarinaan on kirjoitettu sellaisia kohtauksia, joissa saa olla niin retee kuin olla voi. Olla henkilö, joka ei ole tietoinen nykyajan paineista, miten pitäisi olla nainen. Muutaman kerran ohjaaja – joka on mies – huomautti jostain istumisestani, että onkohan toi vähän niinku –
Elna Kinhtilä: Liian rehvakas?
Lue koko Jaana Semerin artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 2-3/2021.
