Teknologiset innovaatiot ovat harvoin suoraan esityskäyttöön tarkoitettuja, joten taiteilijat soveltavat ja muokkaavat niitä omaan käyttöönsä sopiviksi. Teatterikorkeakoulussa järjestetään vuosittain teknologisiin kokeiluihin liittyvä kurssi. Tänä vuonna tutustutaan liikkeenkaappaukseen.
Teatterintutkija Laura Gröndahl toteaa Hango Teaterträff -festivaalin yhteydessä julkaisemassaan artikkelissa teatterin elinvoiman piilevän sen kyvyssä soveltaa omiin tarpeisiinsa uudenlaisia tekniikoita ja teknologioita. Gröndahlin mukaan teatterihistoria on täynnä esimerkkejä laitteista, materiaaleista tai työtavoista, jotka ovat ratkaisevasti vaikuttaneet esitysten taiteelliseen luonteeseen.
Harvaa keksintöä on kuitenkaan luotu varta vasten teatterin tarpeisiin, vaan välissä on aina ollut joukko uteliaita taiteilijoita tekemässä kokeiluja. Näihin pioneereihin lukeutuvat myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun esitystaiteen digitaalisten teknologioiden lehtori Jokke Heikkilä ja tanssija-koreografi Hanna Pajala-Assefa. Helmikuussa he vetävät Teatterikorkeakoulussa kurssin, jossa opiskelijat tutustutetaan liikkeenkaappausteknologian hyödyntämiseen näyttämöllä. Liikkeenkaappausteknologialla viitataan erilaisiin välineisiin ja teknologioihin, jotka tunnistavat liikettä ja siirtävät sen digitaaliseen muotoon. Yksi esimerkki liikkeenkaappausteknologian käytöstä ovat niin sanotut motion capture eli mocap-puvut, joihin on kiinnitetty liikettä tunnistavia sensoreita.
– – –
Hanna Pajala-Assefalla on omakohtaista kokemusta liikkeenkaappauksen ja monen muunkin teknologian käytöstä esityksissään. Hänet tunnetaan muun muassa tanssielokuvien tekijänä ja Loikka-tanssielokuvafestivaalin perustajana. Hän on myös kehitellyt Soiva liike -nimistä praktiikkaa, jossa kehollinen liike muunnetaan ääneksi liikkeenkaappauksen avulla – vähän samaan tapaan, kuin Teatterikorkeakoulun kurssilla tullaan tekemään.
– – –
Jokke Heikkilä arvioi, että jos teknologiakurssilla lähtisi nollasta liikkeelle, ihmiset tuskastuisivat jo ensimmäisen tunnin aikana, sillä harvalla taideopiskelijalla on taustaa teknologian parissa. Siksi iso osa kurssin järjestämistä on, että opettaja kuratoi ja rajaa valtavasta määrästä teknologiaa parhaiten opetukseen soveltuvat välineet. Lisäksi hän ohjelmoi ja muotoilee etukäteen alustoja ja työkaluja, jotta opiskelijat saavat mahdollisimman nopeasti niin sanotusti kädet santaan.
Esimerkiksi tulevaa kurssia varten Heikkilä on rakentanut Unity-pelimoottorille valmiiksi käyttöliittymän, joka opiskelijoiden on helppo omaksua parissa tunnissa. He pääsevät pukemaan mocap-puvut ylleen ja kokeilemaan käytännössä, mitä niiden kanssa voi tehdä.
Lue koko Matti Tuomelan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 1/2021.
