On the Lookout on sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskusten järjestämä keskustelusarja kansainvälisen työn muutoksista ja polttavista kysymyksistä.
Tammikuussa toteutetun online-keskustelun ”Fokuksessa Pohjoismaat” teemana oli kansainvälisyyden ja kansainvälisten festivaalien tulevaisuus. Alustuspuheenvuorot pitivät Espoon kaunpunginteatterin johtaja Erik Söderblom ja norjalaisen Festspillene Bergen -festivaalin johtaja Anders Beyer.
Espoon kaupunginteatteri on vierailuteatteri ja sen ohjelmistossa on vuosittain useita kansainvälisiä esityksiä. Murheellinen Erik Söderblom ilmaisikin puheenvuorossaan huolensa freelancetaiteilijoiden tilanteesta ja pandemian globaalisti eriarvoistavasta vaikutuksesta.
Anders Beyer kertoi, kuinka viime keväänä maineikas, lähes 70-vuotias ja volyymiltaan valtava, kansainvälinen Festspillene Bergen oli sen tosiasian edessä, että tapahtuma kesältä 2020 on peruttava.
”Vedimme liinat kiinni, mutta pian istuimme tuumaustauolle. Meillä oli hieman kokemusta esitysten digitalisoinnista. Kysyimme festivaalin hallitukselta, olisiko ok jos heittäydymme tuntemattomaan, mahdollisesti mokaamme, toisin sanoen viemme koko festarin verkkoon. ’Sopii, siitä vaan!’ kuului vastaus”, Beyer muistelee.
Festivaali toi verkkoon ilmaiseksi 60 esitystä. Yhteensä 1,3 miljoonaa kävijää 122 maasta sai kokea kansainvälisiä konsertteja, tanssia ja teatteria kotisohviltaan.
”Palaute oli ylitsevuotava. Vuoden 2021 festivaali on ilman muuta vähintään hybridi. Pandemia voi kestää vielä vuosia. Meidän on keksittävä tapoja, joilla kulttuuri ei pelkästään jotenkuten selviydy, vaan jopa kukoistaa”, korosti Beyer.
Bergenin festivaalilla onkin Beyerin mukaan tavoitteena luoda ’festivaalien Netflix’:
”Koko digitaalisen ketjun, verkkoalustasta ja sopimuksista lähtien, olisi hyvä olla omissa käsissä. Viime festivaalilla teimme osin yhteistyötä Norjan yleisradioyhtiö NRK:n kanssa, ja siinä oli ongelmansa. Lisäksi esimerkiksi musiikin ja muun sisällön tekijänoikeudet oli selvitettävä perin pohjin.”
Erik Söderblomin keskustelussa esiin nostama lause ”teatteri on media” muistuttaa Marshall McLuhanin klassikkolauseesta ’the medium is the message’. Väline on viesti, välineen valinta väistämättä vaikuttaa viestiin, tässä tapauksessa teatteritaiteeseen:
”Täysin uudenlaisia rakenteita on syntymässä teatteriesitysten digitalisoinnin ansiosta. Miten me tavoitamme vastaanottajat viestillämme, mikä on se mihin katsojat voivat tarttua. Uudet mediat ovat aina vaatineet myös uudenlaista tarinankerrontaa ”
Verkkokeskustelussa nousi esiin huoli globaalista eriarvoistumisesta. Digitaaliset alustat mahdollistavat paikallisten yhteisöjen tukemisen maailmassa, jossa protektionismi nostaa päätään. Festivaalille voi ’tuoda’ esityksen toiselta puolelta maapalloa.
”Vuoden 2021 festivaalille me olemme tilanneet useita tallenteita, jotka tekijät toteuttavat kotimaassaan, ja joista maksamme heille”, Beyer kertoi.
Yleisön yhteisöllisyyttä voi aktivoida verkonkin yli. Bergen Festpillenellä yksi havainto oli, että 60-80-vuotiaat osasivat hakeutua verkkoesitysten äärelle ja nauttivat tapahtumasta.
”Moni kiitti mahdollisuudesta viettää aikaa kulttuurielämysten parissa kotoa käsin, kun he eivät mihinkään kotoaan päässeet. Mutta digitaalinen formaatti itsessään ei ole kiinnostava, eikä pelkästään sillä houkutella diginatiiveja. Sisältö on tärkein”, Beyer painotti.
Erik Söderblom huomasi Espoon kaupunginteatterin Lehman-trilogian verkkonäytöksessä, että katsojat innostuivat kommunikoimaan keskenään.
”Siellä he kertoivat, mitä syövät samalla kun katsovat esitystä. Verkon yli voi syntyä yhteisyyden kokemus, mutta jossakin kohtaa teatterielämyksen välitysketjua on päästävä takaisin samaan fyysiseen tilaan”, painotti Söderblom.
Nina Jääskeläinen
On the Lookout -keskustelut jatkuvat maaliskuussa.
