Videolla saa helposti lavastetuksi vaikka kokonaisen oopperasalin, kertoo videosuunnittelija Joona Pettersson. Elokuvaajan koulutuksen lisäksi tietotaitoa on videoprojisoineista, mäppäyksestä ja lasereista sekä uusimmasta tekniikasta.
Kun Hurjaruuthin Talvisirkus Vauhdissa sukelletaan viemäriin, ilmestyy Kattilahallin jylhiin betonipilareihin viemäriputkistoja kuin tyhjästä. Ne ilmaisevat katsojalle välittömästi, missä ollaan ja mikä on tilanteen tunnelma.
Viemäriputket, kuten esityksen muutkin miljööt, syntyvät pääosin videoprojisointien avulla. Ne saavat Suvilahden Kattilahallin kaltaisen jähmeän tilankin muuttumaan vilkkaaksi kadunpätkäksi, pyöräkorjaamoksi tai lumimaisemaksi pelkkää nappia painamalla – ja ilman yhtäkään fyysistä lavastetta tai fasadia.
Tosin ennen kuin nappia voi painaa, pitää projisoitavat videot suunnitella, kuvata, piirtää, animoida, ohjelmoida ja suunnata oikeille paikoilleen. Talvisirkus Vauhdissa tästä vastaa videosuunnittelija Joona Pettersson. Hän on päätynyt alalle opiskeltuaan elokuvaajaksi Moskovan elokuvakorkeakoulussa ja käytyään vaihto-oppilaana Pariisin taideteollisessa korkeakoulussa, jossa painopiste oli videotaiteessa ja kokeellisessa elokuvassa.
”Videoprojisointien tekoa näyttämölle ei opeteta missään. Sellaista koulutusohjelmaa ei ollut silloin eikä varmaankaan ole nytkään. Suunnilleen kaikki, jotka tätä tekevät, ovat opiskelleet saman tyyppisiä asioita kuin minäkin”, Pettersson kommentoi koulustaan.
Pettersson on tehnyt videosuunnitteluja muun muassa Hurjaruuthin Talvisirkus-esityksiin sekä Espoon kaupunginteatterissa elokuussa suomeksi kantaesitettyyn Lehman-trilogiaan. Vuonna 2014 Petterssonille myönnettiin Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijoiden Säde-palkinto Talvisirkus Unen videosuunnittelusta.
Lue koko Matti Tuomelan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 8/2020
