Hyvin treenattu ja komea nuori mies raapii ja hinkkaa ihoaan, kiemurtelee, sätkii ja liikkuu ahdistuneesti mustalla näyttämöllä karkailevasta valokiilasta toiseen. Hän tekee sitä kauan, niin kauan, että alan miettiä, olisiko liikemateriaalissa variaation paikka, mutta sitten hän pysähtyy ja alkaa huohottaen kertoa tarinaansa.

Olen törmännyt siihen jo parissa aikakauslehdessä ja Hesarissa, joten yllätys sen punainen lanka ei ole, mutta tapa, jolla Julius Susimäki kuvailee meille ulkonäköahditustaan, ortoreksiaansa ja pakkomielteistä hallinnan tarvettaan, ilahduttaa. Se on täynnä ironiaa ja huumoria sekä hänen arkisten toimiensa pikkutarkkaa kuvausta. Ja juuri viimemainitusta johtuu, että Susimäen tilanteeseen pystyy eläytymään, sen totaalisuuden ja kehämäisyyden ymmärtämään. Esiintyjän vilpittömyys liikuttaa.

Eihän tämä aihepiiri vieras ole; nuoret naiset ovat jo monin eri tavoin kertoneet samasta ahdistuksesta, mutta miesten julkiset esiintulot ovat olleet harvemmassa. Tuskin Susimäki kuitenkaan on ainoa peilikuvaansa vihaava ja rintalihastensa kasvua päivittäin vahtiva bodypumppaaja.

Ote-teos on harkiten rakennettu lapsuuden onnellisten videoiden, näyttelijä-tanssijan vahvan läsnäolon sekä oivallisesti muuntuvan musiikki- ja äänimaailman varaan. Teos on myös kunnianosoitus Susimäen edesmenneelle taiteilija-isälle.

Vahvan pakkomielle-teeman sitominen ainakin teoksen perusteella onnelliseen isäsuhteeseen ei aivan tunnu perustellulta. Kysymyksiä se toki herättää ja siinä mielessä vahvistaa esityksen viestiä, joka ei tarjoa vastauksia eikä selkeää ulospääsyä tilanteesta.

Esityksen  käsiohjelmasta ei käy ilmi, minkälainen helsinkiläisen Rintamateatterin ja Kellariteatterin joukkoihin kuuluvan Susimäen tanssitausta on, mutta liikkua hän ainakin osaa ja on selvästi tutustunut useampiin tanssitekniikoihinkin. Otteen liikkeessä näkyy sama puristuneisuus, josta koko teoksessa on kyse.

Täytyy toivoa, että esiintyjyyden kautta vahvistuisi se nykytanssin parissa korostettu oma identiteetti, jonka rakennuspalikoita ovat muun muassa sensitiivisyys, oman kehon kuunteleminen ja liikelaadun tunteminen.

Minna Tawast

Julius Susimäki: Ote. Ohjaus, koreografia, tekstit ja esitys Julius Susimäki. Dramaturginen apu, juliste ja käsiohjelma Joel Härkönen. Valot Valtteri Halonen, Julius Susimäki ja Titus Torniainen. Musiikki ja äänet Vili Pääkkö, Julius Susimäki. Videoeditointi Menni Renvall. Videokuvaus ja värimäärittely Ville Koivuranta. Ensi-ilta Kaapelitehtaan Pannuhallissa 27.2.2018