Ukrainalaista teatteriohjaaja esittävä Antti Mankonen astuu Telakan näyttämön harmauteen. Hän aloittaa kumaraisen, pienin elein ja hillityin äänenpainoin tulkitun monologinsa. Yhteistyössä venäläisen, toisinajattelijoiden äänellä puhuvan Teatr.docin kanssa valmistetun Rajavirhe-esityksen dokumenttipohjaisuus paljastuu heti myös tekstistä: se on tavallista puhetta toistoineen ja empimisähkyineen, merkittäviä kohtia ei painoteta, mennään matalasti – ja se tuntuu näin raskaiden teemojen kohdalla hyvältä.
Rajavirheen toinen nimi on Russophobia ja se kertoo kaiken siitä, mistä on kyse. Maksim Kurochkinin käsikirjoitus perustuu Suomessa, Ukrainassa ja Venäjällä tehtyihin haastatteluihin sotilaallisista konflikteista Neuvostoliitto-Venäjän kanssa. Tekijät tulkitsevat suomalaisten reaalipolitiikan versioksi russofobiasta, jota muissa naapurimaissa podetaan suoremmin ja akuutimmin.
Rajavirhe käy läpi Ukrainan, Suomen ja osin Venäjänkin psykohistoriaa sekä hakee talvisodan käsittelyn kautta vastauksia Ukrainan kriisin nostattamiin kysymyksiin. Samuuksia Venäjän naapurien kohtaloissa toki on, kuten se, ettei Venäjä pimentää toimensa omilta kansalaisiltaan. Mutta erojakin riittää: Venäläiset kutsuivat ennen Krimin sotaa ukrainalaisia veljikseen, suomalaisten suhde venäläisiin on viileämpi. Suomessa muutkin kuin sotaveteraanit ovat alkaneet tehdä julkista tiliä menneisyydestään viime vuosina, mutta siitä ei näy jälkeäkään esityksessä. Sodan todellisuus on veteraanien järkyttävissä muistoissa; nuorempi, mistään kiinnostumaton polvi lähinnä juo – keitähän tekijät ovat sotaveteraanien lisäksi haastatelleet.
Ukrainassa konflikti on akuutti, se läpäisee kaikkien elämän. Esityksen maailmassa ukrainalaisvanhus kuitenkin nojaa kirkkoon ja jumalaan, mistä ei tiedostavaa aktivismia synny.
Tekijöiden viesti on selvä: suomalaisilla on ehkä arkijärkeä, malttia ja sisua hoitaa kovat paikat kunnialla, mutta sivistyksen lentoa ja kansainvälistä vastuuta heillä ei näytä olevan.
Urainalainen älykkö ei pääse irti pohdinnoistaan ja halustaan löytää vastaus, jota suomalaiset eivät hänelle anna.
Rajavirheen asetelmassa on jotain hellyyttävää mutta myös jotain väkinäistä. Historian hetket muuttuvat, sodat ovat sidoksissa aikaansa, eikä ihminen ole aina sama. Samalla esitys kysyy hyviä kysymyksiä 100:aa itsenäisyyden vuottaan juhlivilta suomalaisilta.
Rajavirheen näyttelijäkaarti kantaa kysymykset ja monet hahmonsa hienosti. Humoristisetkin hahmot maltetaan pitää aisoissa. Ja Tomi Salmela tulkitsee suomalaisen sotainvalidinsa niin uskottavasti, että melkein pomppasin katsomosta tukemaan hänen vaivalloista kävelyään.
Minna Tawast
Teatteri Telakka: Rajavirhe/Russophobia. Käsikirjoitus Maksim Kurochkin. Ohjaus Varvara Faer. Lavastus ja valot Perttu Sinervo. Äänet Jani Orbinski. Puvut työryhmä. Näyttämöllä Antti Haikkala, Anna Haukka, Sirke Lääkkölä, Antti Mankonen, Jukka Toivonen ja Tomi Salmela. Esitys Telakalla 14.10.2017.
