Koreografi-tanssija Kaari Martin valittiin Tanssin talon ohjelmasuunnittelijaksi. Työ on kokopäiväistä, joten hänen yhdessä miehensä kanssa johtamassa Compañía Kaari & Roni Martinissa aloittaa ensi vuoden alussa uusi toiminnanjohtaja. Martin sanoo kuitenkin jatkavansa koreografioiden tekemistä ja taiteellisena johtajana toimimista.

”Kun ihmiset kysyvät, onko Compañíalla ensi vuonna vähemmän toimintaa, niin ei todellakaan! Vapaalla kentällä fakta vain on se, että taiteelliset työt tehdään muiden hommien ohessa.”

Martin työskentelee Tanssin talossa tiimissä, jossa ovat hänen lisäkseen toiminnanjohtaja Hanna-Mari Peltomäki sekä tuottaja Emilia Hänninen. Kaikkien pestit ovat tällä hetkellä vuoden mittaisia.

”Suurin muutos entiseen työhöni on, että saan keskittyä taiteelliseen sisältöön hallinnollisen sijaan. Ja tietysti se, että saan olla rakentamassa tätä merkittävää taidepläjäystä keskelle kotikaupunkiani!

Kaari Martin korostaa, että ottamalla kokopäiväisen pestin ryhmänsä ulkopuolelta ja tekemällä sen lisäksi ryhmänsä taiteellisen johtajan, koreografin, tanssijan sekä osittain vielä taloushallintoon liittyvää työtä, hänen työmääränsä pysyy ennallaan.

”Olen todella hämmästynyt siitä, kuinka huonosti vapaan kentän realiteetit käytännössä ymmärretään. Tein tämän ratkaisun ennen kaikkea päästäkseni edes vähäksi aikaa eroon alati kasvavasta vuoresta hallinnollista työtä ja saadakseni ryhmällemme vihdoin pätevän toiminnanjohtajan. Tanssin talo on kuitenkin minulle huippujuttu, koska pääsen viemään alaa eteenpäin uudesta näkökulmasta ja ympärilläni on loistava porukka.”

Martin kertoo, että Compania Kaari & Roni Martinilla on rahaa vain yhteen kokopäiväiseen työntekijään, vaikka ryhmä tarvitsisi vähintään kaksi kokopäiväistä työntekijää.

”Kävi pirunmoinen onni, että sain tällaisen työn sen sijaan, että olisin töissä nakkikioskilla hankkimassa varoja ryhmän toimintaan. Viisivuotinen taiteilija-apurahani loppuu tänä vuonna. Meille vapaille ryhmillehän on heitetty ajatus siitä, että jatkossa taiteilija-apurahat ja toiminta-avustus sulkisivat toisensa pois samaan aikaan, kun avustukset eivät nouse. Vapaille ryhmille on asetettu avustuskriteerit, jotka meidän ryhmämme kyllä täyttää, mutta niillä ei tunnu olevan mitään merkitystä!”

”Meille jankutetaan samaa virttä, että raha ei lisäänny ja uusia ryhmiä pitää nostaa saman avustuksen piiriin. Toivottavasti vos-uudistus todella on uudistus eikä paikkailua! Onhan se nyt ihan järjetöntä, että ryhmää rakennetaan parikymmentä vuotta, se menestyy ja kysyntä kasvaa, mutta ryhmän vetäjät ovat samassa tilanteessa kuin aloittaessaan eli pätkittäisten taiteilija-apurahojen varassa. Että tervetuloa vaan nuoret alalle! Jos laadulla ja mittareilla ei ole merkitystä, miksi niistä jauhetaan? Samalla kun/jos toiminta-avustus kasvaa, tekemisen määrä kasvaa myös moninkertaisesti. Me olemme pystyneet tähän asti vastaamaan näihin odotuksiin hullunkiilto silmissä ja sata lasissa, mutta kun on kaksi yli nelikymppistä freelancertaiteilijaa samassa perheessä, kaksi pientä lasta ja neljä vammaa vuoden sisällä, alkaa hymy hyytyä.”

Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) poukkoileva rahoituspolitiikka ylläpitää taiteilijoiden alipalkkausta ja edellyttää heiltä vapaaehtoistyön tekemistä, vaikka se ei tietenkään ole avustuksista päättävien vertaisarvioitsijoiden tarkoitus, huomauttaa Martin.

”Pienessä maassa, kuten Suomessa, taiteen tukeminen on välttämätöntä riippumattoman ja moniäänisen taiteen saavutettavuuden varmistamiseksi. Voidaan kuitenkin sanoa, että harkinnanvaraisen tuen piirissä olevien ryhmien taiteellisten johtajien – tanssin puolella käytännössä aina koreografi-johtajien – tilanne on järjetön. Suurimpia tukia (valtiolta 80-100 000 euroa/vuosi sekä kaupungilta maksimissaan vajaat 30 000/vuosi) saavilla ryhmillä on monesti aktiivinen kotimaan ja kansainvälinen toiminta sekä lähes joka vuosi ensi-iltaproduktio tai parikin. Mielestäni tuen pitäisi mahdollistaa perustoiminta, mutta sillä oletetaankin rahoitettavan koko toiminta. Meillä omarahoitus ylittää reilusti vaaditut tavoitteet ja katsojamäärät hätyyttelevät välillä vos-ryhmien tasoa. Toimintaa ei kuitenkaan voi kasvattaa, koska ei pystytä palkkaamaan tarpeeksi työntekijöitä myyntiin, varainhankintaan ja sen kehittämiseen yms. Myöskään olemassa olevista verkostoista ei ehditä pitää tarpeeksi huolta, eikä visioita ehdi kehittää. Aika ei vain riitä kaikkeen.”

Käytännössä oman ryhmänsä taiteelliset johtajat eivät nosta palkkaa ryhmästään, vaan taiteilija-apuraha mahdollistaa tuottajan palkkaamisen ja tuotannon kehittämisen jotenkuten, kuvailee Martin vapaiden ryhmien tilannetta.

”Kun taiteilija-apuraha menee katkolle tai päättyy, pitkällä tähtäimellä rakennettu tuotantorakenne romahtaa. Mitä tekee taiteellinen johtaja, joka on työttömänä omasta ryhmästään? Se on arkipäivää vapaissa ryhmissä. Silloin joudutaan sanomaan tuottaja irti ja palaamaan itse tekemään kaikki työt (mikä on mahdotonta, koska taiteilija-apurahan aikana tuotannon määrä on kasvanut niin, että käytännössä taiteellinen johtaja on paikannut toista, kokopäiväistä, puuttuvaa tuotantoresurssia ja tehnyt taiteilunsa siihen päälle). Työn määrä pysyy samana.”

”Nyt tuettavat ryhmät ovat myös lähes kaikki auteur-lähtöisiä eli yleensä yhden koreografin työn ympärillä pyöriviä. Kuinkas sairaslomat ja äitiys- ja isyyslomat? Miten ne pidetään, jos pitää olla koko ajan paikkaamassa puuttuvaa tuotantoresurssia? Kukaan ei uskalla sanoa tätä ääneen, koska Kela tulee lankoja pitkin.”

Martin huomauttaa, että Internet on moninkertaistanut työmäärän.

”Raportointi, tilastointi, nettikaavakkeet… On mahdollista hakea erilaisia hankerahoituksia, mutta niiden leipominen perustoiminnan yhteyteen on todella aikaavievää. Hallinnon määrä vain kasvaa, ja me siihen kouluttamattomat koreografit räpellämme kuka mitenkin sen sijaan, että voisimme keskittyä taiteelliseen duuniin.”

Martin korostaa, ettei hän kadehdi Taiken työryhmissä rahapäätöksiä tekeviä.

”Hyvä, että joku suostuu hoitamaan soturin hommia, mutta joitain linjauksia on tehtävä, sillä nyt tuetaan köyhäilyä. Ja jos joku on sitä mieltä, että tuki taiteelle pitää lopettaa, lopetetaan samalla kaikki muutkin tuet.”

Minna Tawast