Kuva Stefan Bremer.
Näyttelijä Krista Kosonen liukuu suvereenisti genrerajojen yli. Muutamaan viime vuoteen mahtuu suuria draamaelokuvia, seikkailuelokuvia, tv-ihmissuhdedraamaa ja Putousta.
Television ja valkokankaan lisäksi Kosonen on urakoinut ukrainalaisohjaaja Andriy Zholdakin luottonäyttelijänä. Teatterissa hän näytteli viimeksi Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Paavo Westerbergin ohjaaman Vanja-enon Jelenana.
Mikään esiintymisen laji ei ole Kososelle lähtökohtaisesti vieras, mutta hän vierastaa yleishenkilöitä, jotka puhuvat yleiskieltä ja esiintyvät yleiskaupunkimiljöössä – oli lajityyppi mikä tahansa.
”Olen usein teatterin lavalla miettinyt, että miltähän näyttäisi, jos joku saisi kuvatuksi aivosähkökäyrän siitä, mitä esiintymishetkellä tapahtuu. Miten saisi kuvatuksi sen, kun on äärimmäisen tietoinen, mitä tekee, ja samalla täysin eläytynyt johonkin? Se on hyvin hajautunut ja latautunut tila yhtä aikaa.”
Vahva ohjaaja
”Vaadin, että ohjaaja ohjaa. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Minulla on hirveän paljon kokemuksia etenkin tv-kuvauksista, joissa ohjaaja antaa näyttelijälle vapaat kädet.”
Kosonen ei tarkoita, että ohjaajan pitäisi ajatella näyttelijän puolesta.
”Inhoan sitä, että ohjaaja syöttää minulle ajatuksia tyyliin ’ajattelet nyt, että joku on loukannut sua’. Se ei ole ohjaajan tehtävä. Kenenkään ei tarvitse tietää, mitä näyttelijä ajattelee.”
”Liian usein toivotaan vain tavallista olemista, eikä suorituksesta saa ohjaajalta muuta palautetta kuin kiitoksen. Liian usein toivotaan vain, että näyttelijä tekee samaa hyvää jälkeä kuin ennenkin. Itse haluaisin, että ohjaaja asettaa näyttelijälle koko ajan haasteita eikä tyydy siihen, että olen samanlainen kuin ennenkin.”
Rakas kollega
Kosonen tulee aina riippuvaiseksi vastanäyttelijöistään ja muista ryhmän näyttelijöistä esityskauden aikana. Vaikka hänen roolihahmonsa eivät usein olekaan dialogisia, hän tarvitsee koko ajan keskustelukumppanin ja yhteyttä muihin.
”Yleensä ainakin yhden kanssa syntyy syvä yhteisymmärrys ja dialogi. Olen riippuvainen ja kaipaan vastanäyttelijääni esityskauden aikana. Kun esityskausi loppuu, minun ei kuitenkaan ole vaikeaa irrottautua. En hae yhteydestä mitään omaan elämääni, vaan se kuuluu teatterin tekemiseen.”
Tärkeimpiä vastanäyttelijöitä hänelle on teatterissa ollut Alma Pöysti, jossa on hulluutta ja uskallusta tehdä ensin ja kyseenalaistaa vasta sitten.
”Kätilön kaikissa rooleissa oli huippunäyttelijät. Usein pienissä rooleissa säästetään, mutta se heikentää ratkaisevasti elokuvan tasoa. Täällä ei aina tajuta , että jokainen näyttelijä luo elokuvan rikasta maailmaa.”
Kätilön keskeisiä miesrooleja esittivät näyttelijät, jotka olivat kumpikin herkkiä, eivätkä ollenkaan itsekeskeisiä.
”Etenkin Tommi Korpelassa on ihmeellistä, ettei hän ota itseään vakavasti, vaikka onkin todella tarkka siitä, mihin menee mukaan. Egottomuus ja ääretön herkkyys tekevät hänestä erityisen. Sekin oli hauskaa, että Lauri Tilkanen oli minua nuorempi. Kerrankin asetelma oli näin päin. Yleensähän näyttelen itseäni 15 vuotta vanhempien vaimoja.”
Aito havainto
Teatteri yllättää Kososen liian harvoin. Viime aikoina häntä ovat säväyttäneet eniten Kristian Smedsin Palsa ja Milja Sarkolan Jotain toista. Ne olivat esityksiä, joissa ei päässyt arvaamaan, mitä tulee seuraavaksi. Myös Q-teatterin Häiriötekijää Kosonen rakasti suunnattomasti.
”Siinä oli huumoria, joka vetoaa minuun, sketsejä, joista ei todella tiedä, saako niille enää nauraa. Huumoria tehdessä ei voi miettiä, loukkaantuuko tästä joku. Jos sitä alkaa miettiä, kaikesta tulee väljähtynyttä.”
Usein Kososen on vaikea päästä täysillä sukeltamaan esityksiin silloin, kun niissä on tutut kaverit lavalla, joten teatterin suhteen hän sanoo olevansa erityisen vaativa. Silti teatterissa näytteleminen on hänelle rakasta. Tärkeitä ovat hetket, jolloin hän näkee vastanäyttelijän silmistä, että nyt ollaan samassa veneessä.
”Ne ovat ihania. Tuntuu, että näyttämöllä saa paremmin kontaktin toiseen ihmiseen kuin oikeassa elämässä. On oikeastaan surullista sanoa se ääneen, mutta sellaisia kokemuksia minulla on nimenomaan teatterinäyttämöltä.”
Lue koko Maria Säkön haastattelu Krista Kososesta Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 7/2015.
