Koreografi Joona Halonen odottaa tanssijoilta herkkyyttä sekä voiman ja venyvyyden yhteislaulua.

Kuva Milka Mustonen.

Joona Halonen telinevoimisteli maajoukkuetasolla vuosia. Sitten hän näki nykytanssiteoksen, opiskeli tanssijaksi ja on nyt yksi kiinnostavimmista suomalaiskoreografeista. Kuka pelkää tappajahaita on Helsinki Dance Companyn maaliskuinen tanssiensi-ilta. Se on Halosen ensimmäinen koreografia tälle huippuryhmälle. Erikoinen nimi tanssiteokselle?

Nimi tuli heti, sitä ei tarvinnut erikseen keksiä. Olen pohtinut elämänpelkoa yleisesti. Kuinka isosti tiedostamattomat pelot vaikuttavat kaikkiin ratkaisuihimme? Teemmekö aivan vääriä asioita pelätessämme, ettemme pärjää? Miten sovinnaiseksi muutumme, koska pelkäämme olla rehellisiä? Elämmekö huomaamattamme muiden odotusten kautta? Elämän rajallisuus ja kuolemanpelko askarruttavat minua myös. ”

Harjoitusprosessi alkoi tammikuussa, mutta itse koreografian työstö jo viime keväänä.

Tanssiryhmän johtaja Jyrki Karttunen soitti ja pyysi minulta teosta. Heti kun puhelu loppui, työ alkoi. Tutkin saman tien, minkälainen on Helsinki Dance Companyn tanssijoiden energioiden laatu ja miten heitä voi yksilöllisesti ryhmäyttää”, kertoo Halonen.

Halosen edellinen koreografia Straight (2013) oli menestys. Siinä viisi väkevää miestanssijaa kopisteli tyylikkäästi korkokengillä, briljeerasi keveillä akrobatiahypyillä ja liikkui läpi teoksen atleettisen korkealla energiatasolla.

Minulle on tärkeää dynaaminen, lihaksiston kestokyvyn rajoja koetteleva liike. Myös henkisesti pitää jaksaa ponnistella, sillä itsen ylittämisestä saa lopulta hyvän mielen, katharsiksen”, hän sanoo.

Halonen vaatii tanssijoiltaan vahvaa staminaa, kestävyyttä. Mutta yhtä tärkeitä ominaisuuksia ovat herkkyys sekä ”voiman ja venyvyyden yhteislaulu”. Tanssijan pitää pystyä aistimaan oman toimintansa energiamuutokset, olemaan hetkessä läsnä ja sopeuttamaan tilansa ryhmän alati muuttuvaan vireeseen.

Minua kiinnostavat ne näkymättömät nivelkohdat, joissa mielialat ja tunnelmat muuttuvat, hetket, jolloin nauru muuttuu itkuksi, ilo suruksi. Usein tasapainoilu sen suhteen, mihin suuntaan tilanteet kääntyvät, luo merkityksiä.”

Joona Halonen tietää, mistä puhuu. Valmistuttuaan vuonna 2000 Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta tanssijaksi hän esiintyi kymmenen vuotta suomalaisten kärkikoreografien teoksissa. Kun viisi miestä paljasti Straight-teoksessa komeat ylävartalonsa, kyse ei ollut lihasten pullistelusta.

Lue koko Raisa Rauhamaan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 2/2014.

Etusivun kuva Milka Mustonen.