Ryhmäteatterissa luodaan uutta pedagogiikkaa (nais)historian käyttöön.
Kuvassa Heidi Kirves. Kuva Terjo Aaltonen.
Kun pimppiovesta työntyy esiin pyörätuolissa purppurapeniksensä kanssa keskusteleva kylpytakki-Aristoteles, joutuu hän kauhukseen kohtaamaan Laura Gustafssonin villin maailman. Tämä on tuonut agoralle naisia! ”Huoria!” huutaa pelästynyt filosofi.
Vaikka Robin Svartströmin antavainen istumisasento on aluksi esteettinen järkytys, niin huora-teeman suorasukainen käsittely on myös puhdistava riitti. Se toimii kuin kourallinen D-vitamiinia ankeutetussa kulttuurissa, missä naiseuteen edelleen kaikesta tiedostamisesta huolimatta liittyy häveliäisyyttä.
Huorasatu säteilee poikkeuksellista voimaa käsiohjelmaa myöten. Sakari Hokkasen ohjaus kirkastaa Gustafssonin estottomuutta. Laura Dammertin puvustus osuu ja uppoaa, yksi napakympeistä on Arttu Kurttilan Adonis-hahmo.
Jos Finlandia-ehdokkaaksi nostettu Huorasatu ei noudata romaanin perinteistä formaattia, niin Ryhmäteatteriin luotu Huorasatu-kollaasi on vielä vähemmän perinteinen draama.
Vaikka alku näyttää feministissävytteiseltä opetusteatterilta, niin brechtiläinen silmänisku hurjistuu satutykitykseksi, maustettuna rivolla kansanrunoudella ja urbaanilla huorittelulla.
Myös surullisia sävyjä on – lapsiprostituutiota, epäilyä fyysisestä poikkeavuudesta, pelkoa väkivallan ja halventamisen edessä.
Mytologisen pikakelauksen jälkeen näytetään sellainenkin jumalihme, että Helvetin ja HEL-lennon sijaan Afrodite kiidätetään Olympoksen lentoasemalta Helsinkiin.
Sirpalemuodolla on ongelmansa. Hienon alun ja lopun väliin syntyy kumma möhkäle. Aivan kuin Satu Silvosta upeana Afroditena haluttaisiin kaikki irti. Innostavampaa on nähdä Silvo Pimp&Pimp-sutenöörinä – raikkaasti ”kaunis nainen” -genren ulkopuolella.
Pussihousu-Silvo on loistava. Hän on sekä piipunnysään tarttuva Havukka-ahon muija että karjalan murteella ”fragmenttiloita” pudotteleva akka-Rokka.
Katsojaa pidetään valppaana. Mitä Richard Gere tekee täällä? Hienot tulkitsijat Robin Svartström ja Heidi Kirves luovat tarkan ja inhorealistisen mukaelman huoran ongelmista tunteikkaan asiakkaan kanssa.
Surullista on, että Huorasadun karkeudet eivät ole fiktiota, vaan autenttista elämää. Johanna Tukiaisen osa nettipalstojen armoilla vaatii sisua.
Poistaako lutkamarssi lutkan stigman tai tekeekö Haukiputaan huorakuoron vittu-kantaatti lopun naisen halventamisesta? Tähän ei tarvitse vastata. Tärkeää on, että Huorasatu uskaltaa sanoa monia asioita, joista yleensä vaietaan.
Marketta Mattila
Ryhmäteatteri: Huorasatu. Käsikirjoitus Laura Gustafsson. Ohjaus Sakari Hokkanen. Lavastus Outi Herrainsilta. Puvustus Laura Dammert. Valot Tomi Tirranen. Äänet Jussi Kärkkäinen. Rooleissa Minna Suuronen, Robin Svartström, Heidi Kirves, Satu Silvo, Arto Kurttila, Alina Tomnikov, Aija Pahkala. Ensi-ilta Helsinginkadun näyttämöllä 30.1.2013.
Etusivun kuva Tero Aaltonen.
