Kristian Smeds vastaanotti huhtikuussa Pietarissa Euroopan uusien teatteritodellisuuksien palkinnon, European Prize for New Theatrical Realities. Saman palkinnon ovat aikaisemmin saaneet muiden muassa liettualaiset Eimuntas Nekrošius ja Oskaras Koršunovas sekä latvialainen Alvis Hermanis.

Kristian Smeds loi jo perustamansa Teatteri Takomon kanssa kiinteitä suhteita Baltian maihin. Alkuvaiheessa kaikkein likeisin oli Baltian eteläisin maa Liettua; nuoren Smedsin teatterimaailman rakentumiseen on vaikutti aikoinaan vahvasti liettualainen kuva- ja esinekielen perinne.

Rikoksen ja rangaistuksen Sonjan tarinaan keskittyvä Sad Songs from the Heart of Europe nähdään uutena versiona Turun Esittävän taiteen toukokuussa. Kristian Smeds teki esityksen yhdessä liettulaisnäyttelijä Aldona Bendoriuten kanssa. Kuva D. Matvejev.

Nykyään vaikutussuhde on jo molemminpuolinen, sillä Smeds on työskennellyt useaan otteeseen myös Liettuassa. Siellä teatteritaide kantaa suurten näkyjen kuvastoa; niin se kantaa Smedsilläkin.

Metaforisuus ja visuaalisuus ovat keskeisimmin kuuluneet niihin piirteisiin ja ilmaisukielen keinoihin, jotka aikoinaan vetosivat nuoreen Smedsiin liettualaisessa teatterissa.

”Huomasin jo 1980-luvun lopulla, että Liettuan historia, kulttuuri ja uskonto poikkeavat jopa ratkaisevalla tavalla kahden muun Baltian maan perinteestä”, Smeds pohti Turun keskustelussa.

”Sensuurin olosuhteissa liettualaiset olivat kehittäneet tyystin oman teatteriestetiikkansa, jota leimasi miehitetyn kansan aito identiteetti. Kun kirkkoja oli suljettu, teatterista oli tullut paikka, johon kansa kokoontui. Visuaalisuudesta kumpusi uudenlainen tapa kommunikoida ja käsitellä vallan ja vastarinnan asetelmia. Sanat eivät olleet niin tärkeitä kuin notkea, fyysinen näyttelijäntyö.”

Taiteilijuus ja kansalaisuus kohtasivat Smedsin kokemuksen mukaan Liettuassa aikaisemmin ja väkevämmin kuin Virossa ja Latviassa. Baltian eteläisimmässä maassa näin tapahtui nimenomaan teatterin keinoin. Rikkaalle visuaaliselle maailmalle rakentui universaali kielioppi.

Taiteilijuus merkitsee ehdotonta tinkimättömyyttä omaa työtä kohtaan; liettualaisen teatterin suuri mestari Eimuntas Nekrošius on Smedsin mukaan tästä kenties paras esimerkki.

”Itseäni viehättää ja kiehtoo, kun taiteen tekemisen peruspremisseihin suhtaudutaan äärimmäisen vakavasti ja syvällisesti”, Smeds kiteytti.

Lue Jouko Grönholmin artikkeli Teatteri-lehdestä 3/2011.