Taava Hakala ponnahti valtakunnalliseen tietoisuuteen, kun hänen Rovaniemen Teatteriin ohjaamansa Leiri maailman laidalla palkittiin vuoden parhaana esityksenä.

Alkujaan kirjallisuutta opiskellut ohjaaja kertoo päätyneensä teatterialalle vahingossa, eikä hän ole saanut päivääkään ohjaajakoulutusta. Hakalalla ei ole erityistä ohjausmetodia, ja häntä viehättää asioiden epätäydellisyys.

”Teen hommia tosissani, mutten osaa ottaa taidetta kuolemanvakavasti.”

”Ihaninta teatterissa on energia, toiminta, leikki!”

Tuossa kiteytyksessä kuuluvat asiat, jotka Hakalan ohjaustyössä ihastuttivat raatia, kun se palkitsi hänen Rovaniemen ohjauksensa viime talvena.

Tärkeimpänä esityksenään Taava Hakala pitää Mauri-myrskyä (2004), jossa paikallisaihe yhdistyi onnistuneesti riemukkaaseen yhteishenkeen. Kuva Nina Susi.

Hakalaan teki aikanaan suuren vaikutuksen Outi Nyytäjän kirjoittama artikkeli Teatteri-lehdessä (7/2008). Siinä Nyytäjä kirjoitti korkean ja matalan yhdistämisestä.

”Teen tosissani hommia, mutta en osaa ottaa tätä taidemuotoa kuolemanvakavasti.”

Taava Hakala etsiskelee sitaattia, jonka hän sitten panee Edvard Munchin suuhun; taulusta tulee hyvä, kun osaa tehdä juuri sen virheen eikä pyri täydellisyyteen.

”Tykkään siitä, että asiat ovat sinne päin, etteivät ne ole täydellisiä.”

Hän kaipaa teatteriin rokkia, sitä, että saataisiin nuoret katsomoon.

”Nuoret tekevät kuitenkin aina vastaiskun. Vaikka pyrittäisiin millaiseen teatterikasvatukseen, nuoret tekevät irtioton ja menevät muualle.”

Lue Taava Hakalan haastattelu Teatteri-lehdestä 7/2010.