Kansakoulun uskontokirjan eriskummallisin Raamatun kertomus oli lapsen mielestä tarina kultaisesta vasikasta. Mistä sinne erämaahan niin paljon kultaa saatiin, muistan miettineeni.
Tällä kultaisen vasikan tarinalla alkaa Janne Pellisen ja työryhmän Takomoon valmistama esitys Ensimmäinen käsky, jonka suunnitellut esitysajat pandemia ripotteli useampaan vuoteen. Koulun joulujuhlakuvaelmien kaltaiset hupsut hahmot leiriytyvät Siinain vuoren juurelle odottelemaan, kun Mooses käy neuvotteluja jumalansa kanssa. Kyllästyessään odottamaan, ihmiset pykäävät itselleen oman jumalan, kultaisen vasikan, mutta kun Mooses palaa, vasikka saa huutia.
Ensimmäinen käsky ei kerro vasikan kaltaisesta epäjumalasta, vaan siinä etsitään henkisempää jumaluutta, taiteen olemusta. Tyylilaji on asiakeskeinen pohdiskelu, jota konkretisoidaan esimerkein. Pellinen ryhmineen tarttuu aiheeseen humoristisin ottein mutta tosissaan. Ensimmäinen käsky tarkoittaa esityksen ihmisille, ettei pidä pitämän muita jumalia kuin taide.
Siinain erämaasta siirrytään tarkastelemaan ihmisen ja jumalten suhdetta antiikin Kreikan maailmankuvassa, jossa ihminen saa yhteyden jumaluuteen vain hetkittäin, tanssin ja laulun avulla. Mukaan liitetään Herakleitoksen pohdinnat siitä, kuinka ihminen on ja ei ole samaan aikaan, mietitään, miten kaanonin käsitys syntyi taiteeseen sekä tavataan aika lailla tyylitelty Tolstoi taidekäsityksineen. Myöhemmin koetaan vielä Stendhalin syndrooma, pohditaan voiko taidetta tehdä selvin päin ja osoitetaan, että joukkuevoimistelu voi olla avain taide-elämykseen.
Näyttämöllä ilakoiden taiteen ydintä etsivät Joanna Haartti, Aleksi Holkko, Ella Lahdenmäki ja Miiko Toiviainen kertovat jokainen jotain omakohtaista, joka liittyy taiteen kokemiseen omassa työssä. Toiviaisen kokemuksesta jäivät mieleen olemisen ja ei-olemisen fyysiset tuntemukset, ja Lahdenmäen herkistänyt muisto ryhmävoimistelusta sai katsojankin liikuttumaan.
Näyttelijät liikkuvat pieneen tilaan taitavasti loihdituilla eri näyttämöillä kuljettaen tarinaa myös eräänlaisella resitatiivilaululla. Lopuksi nähdään konkreettinen esimerkki siitä, miten taiteen pyhyys löytyy. Esitys saa toivomaan, että työryhmä toteuttaisi koko dekalogin, kuten tarkoitus olisi.
Jaana Semeri
Takomo: Ensimmäinen käsky. Teksti työryhmä. Dramaturgia ja ohjaus Janne Pellinen. Äänet ja laulut Tari Doris. Lavastus ja puvut Paula Koivunen. Valot Lauri Lundahl. Näyttämöllä Joanna Haartti, Aleksi Holkko, Ella Lahdenmäki ja Miiko Toiviainen. Esitys Takomossa 20.1.2023 (ensi-ilta 8.12.2022)
