Korhosen muotokuva on ihmeellinen kokoillan näytelmä. Lavalla on vain yksi lihaa ja verta oleva esiintyjiä, ja loput ovat eri kokoisia nukkeja pikkuisista barbeista valtavaan kultaiseen päähän. Yhdessä tämä porukka loihtii näyttämölle riemukkaan elävän tarinan.

Vaurioteatterin esitys on puhdasta teatterin taikaa. Illuusio toisensa perään saa leikin tuntumaan todelta ja sytyttää nuket ihka eläviksi, tunteviksi olennoiksi.

Esityksen taikuri on Jonnakaisa Risto.

Risto itse esittää kuvataiteilijaa, joka haluaa työnsä MoMA:an. Teokset ovat nykytaiteen roiskaisuja, joissa muutama viiva vaatii syntyäkseen tekijältään suuren sisäisen paineen.

Kun upporikas mesenaatti iskee uuteen kykyyn kyntensä, alkaa armoton kujanjuoksu kohti taidemaailman huippua, kunnes miljonääri löytää seuraavan nousevan kyvyn.

Esitys antaa kirpeän kuvan taidemaailman kyseenalaisista arvoista ja elitistisistä piireistä, joissa pääasia on ahneus ja heikompien riisto, kuuluisuuden ja rahan tavoittelu tyhjyyttään kolisevien teosten avulla.

Kun mesenaatti lennättää taiteilijaa helikopterilla New Yorkin taivaan yllä, ollaan kaukana tämän arjesta. Siihen kuuluu kotipatjalla peiton alla lepäilevä muusa, hevarin oloinen Alepan kassa, ja maalta kaupunkiin saapuva isosuinen ja räävitön mummo Korhonen. Kumpikin näistä muistuttaa omalla tavallaan elämän todellisista arvoista, jotka kuvataiteilija on vaarassa hukata.

Risto hallitsee nukettamiensa hahmojen roolityöt niiden kovin erilaisia äänialoja myöten. Itse asiassa minulta meni hyvään aikaa tajuta, että Risto itse puhuu miltei kaikki kiivaat dialogit itsensä ja nukkejen välillä henkeä vetämättä.

Korhosen muotokuva on yhtä aikaa herkkä, hervottoman hauska ja viiltävän pisteliäs yhteiskuntasatiiri.

 

Miko Kivisen ohjaus tarjoaa riemastuttavan karnevaalin kekseliäitä visuaalisia ratkaisuja, eikä tiukalla tahdilla teräviä havaintoja suoltava esitys hyydy hetkeksikään. Riston rento karisma kantaa keveästi koko kahden tunnin rallin.

Hän kirjoittaa käsiohjelmassa rakentamistaan nukeista: ”En myönnä, että olen ihastunut vastanäyttelijöihini, mutta jotain meidän välillämme tapahtuu, kun näyttelemme yhdessä.”

Se jokin, tunteet ja samaistuminen tapahtui myös minun ja nukkejen välillä. Teakiin pyrkivä pissis-barbie, aseistariisuva muusa ja totuuksia lateleva teräsmummo jäivät mieleen elämään.

Korhosen muotokuvalle toivoisi paljon esityksiä muuallakin kuin Omapohjassa, jonne Kansallisteatteri oli sen halunnut ottaa.

Raisa Rauhamaa

Vaurioteatteri: Korhosen muotokuva. Käsikirjoitus ja nukenrakennus Jonnakaisa Risto. Ohjaus, säveltäjä, sanoittaja, nukettaja Miko Kivinen. Näyttelijä Jonnakaisa Risto. Dramaturgia Ella Kähärä. Nuketuskoreografi Neville Tranter. Valot ja videot, lavastus Tiitus Torniainen. Äänet Eero Nieminen. Puvut ja peruukit Mirkka Nyrhinen. Kantaesitys Kansallisteatterin Omapohjassa 19.10.2022.