Kahden koronavuoden jälkeinen Kuopio tanssii ja soi -festivaali alkoi viihdyttävästi, mutta epätavallisesti: pohjoiskorealaista tanssia esitellyt eteläkorealainen Eun-Me Ahn company ja israelilaiskoreografi Emanuel Gatin kansainvälinen tanssiryhmä esittelivät kumpikin omanlaistaan huipputekniikkaa ja yllättivät ainakin minut voimakkaita emootioita esittävillä kavalkadeillaan. Molempien teosten rakenne perustui peräkkäisiin musiikkinumeroihin, eteläkorealaisten Young-Gyu Jangin musiikkiin, Gatin 80-luvulla suositun syntikkapopbändi Tears For Fearsin tuotantoon. Molemmat tehostivat kokonaisuutta hiljaisuudessa tanssituilla kohtauksilla.
Siihen yhtäläisyydet loppuivat. Koreografi Eun-Me Ahn on tutkinut pitkään, mitä suljetun Pohjois-Korean tanssikulttuurille on tapahtunut ja mihin yhteinen tanssiperinne on kehittynyt ideologialtaan täysin Etelä-Koreasta poikkeavassa maassa. Internetin kehittymisen jälkeen Ahnin on ollut mahdollista löytää Youtubesta lukuisia pohjoiskorealaista tanssia esitteleviä videopätkiä. Selvitystensä pohjalta hän on rakentanut mielikuvaa siitä, miltä suljetun maan tanssi saattaisi näyttää.
Festivaalin käsiohjelmassa meille kerrotaan, että Etelä- ja Pohjois-Korean tanssikulttuurien tavat käyttää lihaksia ja ilmaista kasvoilla poikkeavat toisistaan. Lisäksi pohjoiskorealaisessa tanssissa näkyy venäläisen baletin vaikutus sekä se, että Pohjois-Koreassa tanssitaan valtiolle.
north korean dance -esitys tanssittiinkin meille hyytymättömän hymyn saattelemana, uskomattomalla taidolla ja tekniikalla. Esitys alkoi musiikkinumerolla. Korealaisen sitrasoittimen gayageumin taituri Soon-a Park soittaman haikeankauniin kappaleen päätyttyä pimeydestä ilmestyi kultaisena hohtava jumalhahmo, joka paikallaan seisten liikutti hypnoottisesti käsiään ja päätään – kenties muistutus Koreoiden yhteisestä taustasta.
Sitä seurasi vauhdikas, kellontarkka, tyylitellyn koristeellisissa univormuissa tanssittu sotilasparaati. Sen jälkeen vaativat kansantanssinomaiset numerot jalanpolkemisineen ja hyppelyineen vaihtuivat samalla energialla, samoin puvut. Huomio kiinnittyi jalkatekniikkaan, jossa astutaan kantapää edellä, sekä käsien ja olkapäiden rytmisiin ja sulaviin liikkeisiin. Akrobaattisia hyppyjä tekivät vain miehet.
Näitä valtavaa onnellisuutta ilmentäviä nuoria olemme tottuneet näkemään kiinalaisessa kulttuuripropagandassa, mutta Eun-Me Ahnin tulkinnassa aisti myös ylilyöntien ironiaa. Hänen oma playback-laulunumeronsa vedettiin niin överiksi, ettei tunnelmasta ollut epäilystäkään. Kunpa vain olisi ymmärtänyt sanat! Koreografin oman tanssisoolon sulavuudessa olin näkevinäni länsimaisia vaikutteita – onhan hän opiskellut New Yorkissa vuosia.
Israelilaislähtöinen Emanuel Gat pitää Love-train2020-teostaan musikaalina. Lähinnä tulee mieleen niinsanottu jukebox-musikaali, mutta esitys oli silti lähinnä tanssiteoksellinen ja liike nykytanssia. Tanssijat heittäytyvät vahvalla tunteella ja energialla musiikkiin. Tunnelma oli useiden kappaleiden kohdalla aggressiivinen ja musiikin hypetyksestä huolimatta synkkäkin. Tears For Fearsin hieman kryptiset ja ahdistuneet sanoitukset varmaankin kuljettivat myös koreografiaa, samoin kuin kappaleiden 80-luvulle tyypilliset mahtipontiset saundit.
Gat kertoo festivaaliohjelmassa, ettei tule harjoituksiin edes valmiiden ideoiden kanssa, vaan hänen teoksensa syntyvät harjoitushetkessä ja paikassa. Hän on työskennellyt kauan samojen tanssijoiden kanssa ja sanoo pyrkivänsä välttämään ennalta määrättyjä kaavoja. Lovetrainista välittyikin tanssijoiden osallisuus, omaperäisyys ja välittömät reaktiot, jotka lisäsivät esityksen energiatasoja. Ryhmän kiinteä yhteys, intensiivisyys ja kommunikaatio pitivät repaleista koreografiaa kasassa.
Toinen kokonaisuutta tukeva tekijä oli Thomas Bradleyn tumma, rustiikkinen ja pursuileva puvustus. Siinä oli aavistus johonkin hämärään menneisyyteen sijoittuvien hahmojen henkiin heräämisestä. Myös jotain sotaisuutta olin aistivinani, sillä vaihtelevissa joukkokohtauksissa, duetoissa, kohtaamisissa ja eroissa käytettiin paljon fyysistä voimaa. •
Minna Tawast
Eun-Me Ahn. Musiikki Young-Gyu Jang. Valot Jinyoung Jang. Muusikko Soon-a Park. Tanssijat mm. Eun-Me Ahn, Daeun Jeong, Hyekyoung Kim,
Jaeeun Kim, Minjoo Lee, Yuseon Lee ja Sooeon Choi. Esitys Musiikkikeskuksessa 15.6.2022.
Lovetrain2020. Koreografia ja valot Emanuel Gat. Puvut Thomas Bradley. Tanssijat mm. Eglantine Bart, Thomas Bradley, Robert Bridger, Gilad
Jerusalmy, Péter Juhász, Michael Loehr, Emma Mouton ja Eddie Oroyan. Esitys Kuopion kaupunginteatterissa 16.6.2022.
