Kun koreografi Valtteri Raekallion Muistikuvia loppui, tunnelma katsomossa oli erityinen. Olimme todistaneet jotain hyvin yksityistä ja samalla tunnistaneet siitä yleistä, tuttuakin.
Olemme kaikki olleet lapsia ja meillä on ollut perhe, jonka ristiriitaisetkin muistot ja historia seuraavat meitä läpi elämän. ”Ne (muistot) voivat olla meille todella tärkeitä, mutta eivät välttämättä totta. Ne ovat tulkintaa, mutta tulkintaa ja mielikuvitusta ei kannata vähätellä. Me olemme sitä, mitä kuvittelemme olevamme”, kirjoittaa Raekallio teosesittelyssään.
Muistikuvia on autofiktio, tarinallisesti etenevä liikkeellinen teos, johon Raekallio on kerännyt materiaalin lapsuusperheestään ja peilaa nyt noita muistoja kokemuksiinsa pienen pojan isänä.
Ei pidä pelästyä, sillä teos ei ole napanöyhtää kaivelevan taiteilijan terapiasessio tai kömpelö avautuminen. Muistikuvia luo hallituin näyttämökohtauksin etenevän perhekuvien kerrostuman, jonka maailmaan on helppo astua aiheiden raskaudesta huolimatta.
Teos ja Raekallio tuntuvat sanovan: näin sen koin enkä halua peitellä mitään.
Rehellisyys riisuu aseista, tulee lähelle ja antaa luvan samaistua.
Vertaisin tarkkoihin havaintoihin perustuvaa tyyliä kirjallisuuden supertähden Karl Ove Knausgårdin Taisteluni–teossarjaan. Sen millintarkka arjen kuvaus nostaa yksittäisen ihmisen kokemukset yleisesti tunnistettaviksi rakennuspuiksi, joilla on yhteisölleen suurempaa psykologista merkitystä.
Muistikuvia alkaa tulitikuista. Pimeässä tanssijat Valtteri Raekallio ja Annamari Keskinen sytyttävät sylityksin tulitikkuja, jotka leimahtavat ja sammuvat nopsaan. Liekit ovat kirkkaita mutta häilyväisiä, kuin vaikeasti tavoitettavat menneisyyden hetket.
Valosuunnittelija Jukka Huitilan valojen, varjojen ja pimeyden pehmeät sävyt luovat säröiseen tarinaan oman rauhoittavan tulkintansa. Valosuunnittelussa ei pyritä itsetarkoituksellisiin ratkaisuihin, vaan valo palvelee kokonaisuutta johdattaen katseen kohtausten sisällölliseen ytimeen. Ja kuinka sävykkäästi ilta-aurinkoon avautuvia ikkunoita käytetään!
Aino Kosken lavastus yllättää. Milloin on nähty Zodiakissa naturalistinen 1980-luvun olohuone viherkasveineen ja kirjahyllyineen! Lavastus ei ole vitsi tai taideturhake, sillä juuri tämä olohuone tarvitaan maadoittamaan Muistikuvien tapahtumat tiettyyn aikaan ja paikkaan.
Huonekaluilla on myös funktionsa, kuten pianolla, jota kuuluisa pianisti-isä paukutti päivät pitkät tai tuolilla, jonka taakse pieni poika kyyristyi. Merkitys on myös lopun yllätyksellä. Ne kaikki ovat avaimia muistojen äärelle.
Viulisti Meriheini Luoto esittää teokseen läpisävelletyn musiikin. Luoto liikkuu luontevasti näyttämöllä kuin mykkä todistaja, sivustaseuraaja tai protagonisti. Musiikillaan hän ennakoi ja vahvistaa teoksen tunnelmanvaihdoksia.
Sisäistä hehkua ja pidätettyä voimaa huokuva Anna-Mari Keskinen on Valtteri Raekallion tasavahva duettopari. Keskisen liike on omaan maailmaansa sulkeutuvaa, levollisten liikekaarien ja pidätetyn energian välistä jännitettä. Raekallion aggressiivinen, työläämpi ja näyttäviin akrobaattisiin kuvioihin puserrettu liike kuvaa toksisen maskuliinisuuden ahdistavia suorituspaineita.
Parin duetot ovat tuskaisen rajuja. Vasta pikkupoikaa esittävä suloinen nukke saa heidät rauhoittumaan ja tukemaan yhdessä nukkepojan hentoista taivallusta.
Kun Raekallion Hugo-poika lopussa ääninauhalla lukee isänsä päiväkirjamerkintöjä, tuskin kukaan voi välttää ajatusta painolasteista, joita edeltävät sukupolvet tuleville tietämättään ja tahtomattaan siirtävät.
Parasta ehyen teoksen kerronnassa on kriittinen katse taiteen sankarimytologiaan. Se kieltäytyy ”vaikeuksien kautta voittoon”-näkemyksestä.
Muistikuvia uskaltaa näyttää ihmisen juuri niin hauraana, kuin me sisimmässämme tiedämme itse kukin olevamme. Sellainen paljas näky helpottaa, puhdistaa mieltä.
Raisa Rauhamaa
Raekallio corp. ja Zodiak: Muistikuvia – Recollections. Taiteellinen suunnittelu, toteutus Valtteri Raekallio. Tanssi Annamari Keskinen, Valtteri Raekallio. Musiikin sävellys ja esitys Meriheini Luoto. Lavastus Aino Koski. Valot Jukka Huitila. Kaitafilmikuvaus ja projisoinnit Thomas Freundlich. Kantaesitys Zodiak Stagella 7.5.2019.
