Talvikki Eerolan karisma ja eteerisyys pukevat Veden muistista -esityksen pääroolia. Kuva Ia Samoil.
Yli 12-vuotiaille tehty esitys Veden muistista tavoittaa syvällisesti niitä tunnelmia, joita sen pohjana oleva Emmi Itärannan palkittu esikoisromaani Teemestarin kirja luettuna kantaa. Tarvitaan niitä, jotka näkevät, kyseenalaistavat ja visioivat ihmisen toiminnan seurauksia globaalilla tasolla. Siksi tällaisen dystopian luominen ja teatteriin tuominen ei edesauta pessimismiä vaan optimismia.
Kirja ja sen dramatisointi sysäävät varmasti nuoret ja vanhemmatkin katsojat miettimään olennaisia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, esimerkiksi sitä, kuka omistaa puhtaat vedet.
Esitys resonoi hurjalla ja pelottavallakin tavalla tässä hetkessä, jossa ilmastonmuutos vaikuttaa jo Suomessakin lumesta ja jäästä riippuvaisiin eläinlajeihin ja suurvaltojen ja Isisin valtapolitiikka Lähi-idässä ravistaa ja liikuttaa kokonaisia kansoja.
Ohjaaja Helka-Maria Kinnunen kertoo tarinan yhtä tyynesti ja tyylillä kuin teemestari toteuttaa kutsumustaan. Kinnunen nostaa esiin olennaisen ja säilyttää Itärannan romaanin ontologiset ulottuvuudet.
Esityksessä sotilasdiktatuuri tahtoo valvontaansa kaikki lähteet. Siksi tavalliset ihmiset joutuvat rakentamaan laittomia vesijohtoja ja keinottelemaan vedellä. Nuoren Norian (Talvikki Eerola) ja hänen ystävänsä Samion (Antti Hovilainen) harteilla on tavallaan koko ihmiskunnan kohtalo.
Kaaoksen ja hirmuvallan keskellä sinnittelee Norian isä, teemestari (Mika Silvennoinen), joka siirtää ikiaikaiset tietonsa ja taitonsa tyttärelleen. Tyttärestä tulee veden vartija ja teen palvelija.
Vanha katkeamaton teemestarien traditio ja Norian äidin (Heidi Syrjäkari) harjoittama tiede panevat hanttiin historiattomalle hirmuvallalle.
Talvikki Eerolan sisäinen karisma ja eteerisyys sopivat Norian hahmolle, joka on esikuvallinen päähenkilö. Hän ei tavoittele sankaruutta.
Hypnoottisen kauniit, lyhyet teeseremoniat muodostavat kahden tunnin esitykseen suvantokohtia, jolloin ehtii sulatella näkemäänsä ja toisaalta aistia näyttämöllä risteilevät jännitteet.
Skenografi Tiina Siltalan ja valosuunnittelija Mikko Kemppaisen näyttämölle luoma teehuone puulattioineen, harsokankaineen ja lämpimine hajavaloineen on niin houkutteleva tila, että se imaisee katsojat mukaan ajattomuuteensa.
Toinen puoli näyttämöä edustaa muovivuorta ja Samion kotia. Kolmas tapahtumapaikka on salainen lähde.
Itärannan puhe vedestä soi ja solisee. Se yhdistää tunteet ja luontokuvat kuin japanilainen runous. Tämän kauniimmin ei ihmisen vastuullisuudesta, rajallisuudesta ja elämän kiertokulusta kai voisi sanailla.
Riksteatern on kutsunut Veden muistista Ruotsin-kiertueelle ensi vuoden alussa.
Eeva Kauppinen
KAJAANIN KAUPUNGINTEATTERI: VEDEN MUISTISTA. Alkuperäisteos Emmi Itäranta, Teemestarin kirja. Dramatisointi ja ohjaus Helka-Maria Kinnunen. Lavastus ja puvut Tiina Siltala. Valot Mikko Kemppainen. Äänet Sinikka Isoniemi. Näyttelijät Talvikki Eerola, Antti Hovilainen, Mika Silvennoinen ja Heidi Syrjäkari. Ensi-ilta Sissilinnassa 1.10.2016.
