Nokian puhelinten tuotanto on myyty Amerikkaan, ja saman tien meni suomalainen identiteetti! Menipä joku ministeri niin pitkälle, että väitti Nokian olevan suomalaisten DNA:n uusi mutaatio. 
Kauas on edetty siitä, mitä suomalaisella identiteetillä tarkoitettiin silloin, kun se vähitellen ja vaivalla synnytettiin. Saimme sen lahjaksi saksalaisilta romantikoilta, jotka loivat teorian kansakunnan sielusta, luovasta voimasta eli kansallisesta identiteetistä. Tämä ilmenee yhtenäisenä kielenä, kirjallisuutena ja kulttuurina.
Saksalaisesta romantiikasta vaikutteita saaneet ruotsinkieliset kirjailijamme ja intellektuellimme löysivät viimeistään 1800-luvulla salojen hiljaiset ja ahkerat suomalaiset. Nämä puhuivat kieltä, jota ei kuultu helsinkiläisissä salongeissa ja tuskin edes maaseudun pappiloissa. Tuota kummallista kieltä he olivat saattaneet kuulla joskus kesällä maalla tai Helsingissä toreilla maalaisten myydessä tuotteitaan.
Teoreettinen into muuttui käytännölliseksi, ja yksi maailman merkillisimmistä vapaaehtoisista kielenvaihdoksista tapahtui. Suomen kielen puolesta taistelevasta älymystöstä kukaan ei koskaan oppinut kunnolla suomea. He perustivat lapsiaan varten suomenkielisiä kouluja ja suomensivat sukunimensä.
Tänä vuonna vietetään suomen kielen kieliasetuksen 150-vuotisjuhlaa. Asetuksen mukaan 20 vuoden kuluttua eli vuonna 1883 virkamiesten piti itse tuottaa asiakirjat myös suomen kielellä.
Matka viralliseksi kieleksi kesti pitkään. Suomea oli puhuttu jo satoja vuosia ruotsin rinnalla, mutta kun suomen kielen asema vahvistui, myös kielitaistelu suomen ja ruotsin herruudesta yltyi. Ruotsinkielisten ansio suomen kielen nostamisessa viralliseksi kieleksi unohtui nopeasti. Ruotsinkielisetkin havahtuivat vähitellen siihen, että heidän oikeuksiaan kavennettiin.
Ja kielitaistelu jatkuu. Kieliasetusta juhlitaan tänä vuonna myös keräämällä nimiä kannanottoon niin sanottua pakkoruotsia vastaan. Juhlia voi monella tavalla, mutta on hyvä muistaa, että ilman ruotsin kieltä Suomi ei olisi sen kaltainen eurooppalainen sivistysvaltio, mitä se nykyään on. Ei siksi tultu vain Kalevala julkaisemalla tai juoksemalla Suomi maailman kartalle.
Kun oikein tarkkaan katsoo, monikulttuurisuus alkaa kaikkialla voittaa alaa. Nykyiset kansojen vaellukset pakottavat vastahakoisimmatkin hyväksymään sen tosiasian, että rajoja ei voi sulkea eri tavalla puhuvilta tai ajattelevilta ihmisiltä. Voi olla, että olemme palaamassa muinaiseen monikieliseen ja -kulttuuriseen maailmaan, jossa kansalliskielillä on yhä vähemmän merkitystä. Seurauksena saattaa olla, että virallisia kieliä onkin valtiossa useampia kuin kaksi.
Tällaista vanhaan käytäntöön palaamista ennakoi Tiina Hakman Helsingin Sanomien kolumnissaan 9. syyskuuta. Hänen täysin kaksikielinen tyttärensä paitsi vaihtaa ”taikurimaisesti” kieltään suomen ja viron välillä myös leikittelee kielenvaihdollaan kavereidensa kanssa: ”Lapseni saattaa myös tutustua suomalaisiin kavereihin täysin suomalaisena ja sitten yhtäkkiä hän heittää: ’Itse asiassa olenkin virolainen’.” Kuten Hakman toteaa, yhdellä ja samalla henkilöllä on erilaisia kielellisiä identiteettejä.
Ehkä olikin jo aika, että suomalaiset pääsevät irti nokialaisesta identiteetistään. Köyhältähän se tuntuu, jos minuus välittyy muille käteen mahtuvan palikan kautta. Ja suurin osa maailman asukkaista sitä paitsi luuli, että ”nokia” on japania!
Toisaalta suomalaiset ovat taitavia löytämään uusia identiteettejä. Ja voi käydä toisinkin tai päädymme yhä köyhempään kielelliseen käytäntöön. Seuraava DNA:n mutaatio saattaakin olla nimeltään Angry Birds. Brändiähän viedään jo Kiinaan päiväkotien oppimispaketeiksi. Pakettiin kuuluu myös kantele, tuo Väinämöiseltä peritty kansallissoittimemme. Kieliongelmaakaan ei synny. Kaikkihan tietävät, että angry birds on englantia. Ja me suomalaiset voimme luoda uuden identiteetin helposti, sillä pakkoenglanti on laajojen kansalaispiirien hyväksymä.
Maria Liisa Nevala
Kansallisteatterin entinen pääjohtaja
