Arviot

Maailman rakenne tanssii

Eino Leino kirjoitti 1909 murskakritiikin Algot Untolan esikoisteoksesta Harhama. Muutkin aikalaiset väittelivät Irmari Rantamalan nimiin kirjoitetun megalomaanisen teoksen kompositsionista kiivaasti. Espoon kaupunginteatterissa ensi-iltansa saaneesta romaanin draamallisesta olomuodosta löytyy Harhaman hermostunut liikkuvaisuus, mutta sähikäismäiseen muotoon puristettuna. Maailman aatemyllyssä pyöritetyn kirjailija Harhaman ylivirittynyt mielentila avataan runsaina dynaamisina välähdyksinä, joissa oravan, harakan, Perkeleen ja siveettömän pääoman voimasta laulavien […]

Ei kommentteja

Klassikon ajattomuus hämää

Outoa, ettei Märta Tikkasen klassikkoromaanista Miestä ei voi raiskata ole tehty aiemmin teatterisovitusta. Sovituksia toki on, esimerkiksi vuonna 2016 teatterikorkeakoululaiset esittivät teoksen klovnerian keinoin Kaisaniemen puistossa. Hellin yhä mielessäni tätä hämmentävää muodon ja sisällön kohtaamista. Lilla Teaternin esitys kuvittaa Tikkasen romaania uskollisesti ja vähän ylikin. On 70-luvun epookkiasut trumpettilahkeineen ja taustana aikakauden tyyliä henkivä lautaseinä. […]

Ei kommentteja

Ensimmäisestä luokasta viimeiselle rannalle

Oulun seudulla on viime vuosina saanut astua sisään useampaankin tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunulan visioon. Immersiiviset ja paikkasidonnaiset esitykset ovat nostaneet esiin kaupunkimaiseman hiljaisia ja hylättyjä reunamia: Varjakka (2014) koettiin autioituneella sahasaarella, Torni (2016) käytöstä poistuneessa vesitornissa, The Secret Garden (2018) puutarhaoppilaitoksen halleissa ja kasvihuoneissa. Hylky-teoksen miljöö, Hiukkavaaran koulumainen kasarmi, ei paikkana ole erityisen lumoava. Avarat entiset […]

Ei kommentteja