Outi Järvinen on Arts Management Helsinki -tuotantotoimiston ja taiteilija-palvelun toimitusjohtaja. Arts Management Helsinki on asiantuntijayritys, joka toimii freelancereiden, vapaiden taiteilijoiden ja taideyhteisöjen kumppanina ja työyhteisönä. Jäseniä yhteisössä on yli 30.
Outi Järvinen, Arts Management haluaa nettisivujenne mukaan ’seistä taiteilijoiden puolella’. Mitä se tarkoittaa taloudesta puhuttaessa?
”Arts Management Helsinki haluaa tarjota taiteilijoille kiinnittymisalustan, eräänlaisen turvaverkon. Yritys haluaa toimia tukena ja kanssakulkijana, vähentämässä taiteilijana olemisen yksinäisyyttä ja kuormittavuutta – ja samalla toimia vastuullisena työnantajana kentällä.
Valtaosa freelancetaiteilijan ajasta kuluu työmahdollisuuksien hakemiseen, kartoittamiseen, apurahojen anomiseen, produktioista neuvottelemiseen, yleiseen sumplimiseen ja järjestelyyn. On mielestäni kohtuutonta, että tällaista pitää tehdä yksin ja ilman apua, kun taiteilijan substanssiosaaminen ja kiinnostus on kuitenkin taiteellisessa sisällössä. Tuottajana haluan olla hänen puolellaan. En koe kuitenkaan, että olisin silloin mitään vastaan.
Yksi keskeinen ongelma on taiteilijan epämääräinen ja hauras työmarkkina-asema. Mielestäni taiteilijalla pitää olla halutessaan mahdollisuus tehdä työsuhteista palkkatyötä, sillä se tuo parhaan turvan.” – –
Antti-Juhani Manninen on työskennellyt vuodesta 2008 monialaisesti, yleensä tanssijoiden ja kuvataiteilijoiden, usein myös teatteri- ja nukketeatteritaiteilijoiden kanssa.
Antti-Juhani Manninen, mitä nykyinen taiteen rahoitustilanne kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta?
”Tästä on minulla aika kaksijakoinen olo. On upeaa, että taidetta ylipäätään rahoitetaan. Se mahdollistaa taiteen kehityksen riippumattomana erilaisista välineellistämisen tavoista. Välineellistäminen ei koskaan yksin mahdollista taiteen kehitystä, koska se siirtää taiteen ja sen tekemisen painopistettä ja johtaa liian moniin kompromisseihin.
Välineellistämistä (hoivataide, soveltava taide, yritysyhteistyöt) tarjotaan tai vaaditaan usein (osa)ratkaisuksi taiteen rahoitusongelmiin. Tämä sopii joidenkin taiteilijoiden praktiikkaan mainiosti. Toisille se voi tarjota tienestiä, mutta vie aikaa oleelliselta eli itse taiteen tekemiseltä. Kolmansien praktiikat ovat tästä niin kaukana, että välineellistäminen tarkoittaa käytännössä alan vaihtoa.
Nostan tässä kohtaa esille Taiteen keskustoimikunnan Paula Tuovisen tavan suositella yritysyhteistöitä ja apurahojen muuttamista taiteilijapalkaksi. Palkaksi nimeämisessä ja palkan korottamisessa lähemmäs keskipalkkatasoa on mielestäni parikin ongelmaa: Ensinnäkin palkasta, toisin kuin apurahasta, menee iso osa sivukuluihin. Vapaa kenttä on jo nyt väsynyt nöyryyttävään tilanteeseen, jossa vain harvalle riittää tukea. Ollaanko todella valmiita vielä tästä vähentämään tukea saavien taiteilijoiden määrää?” – –
VTT Emma Nortio, ryhmienvälisiin suhteisiin erikoistunut sosiaalipsykologi, kuinka koronakevään vaikutukset esittäviin taiteisiin ja taiteilijoihin voitaisiin kääntää edes jotenkin uudelle uralle?
”Ulkopuolisen tarkkailijan silmin näyttää selvältä, että tilanne on epätasa-arvoinen. Vapaan kentän toimijat joutuvat toimimaan jatkuvan epävarmuuden ja riittämättömien resurssien puitteissa resurssien kasautuessa vakiintuneille, yhteen muottiin mahtuville tahoille. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus kumpuaa siitä, että ammattilaisena ei voi elättää itseään sillä työllä, johon on kouluttautunut. Taiteen tärkeydestä toitottaminen ei lämmitä taiteilijaa, kun toimeentulo on minimaalisen pieni ja epävarma. Tarvitaan tekoja: resursseja, rakenteiden muuttamista ja ongelmien ratkaisemista. Toisaalta, rahoituksessa on toimeentulon lisäksi kyse tunnustuksesta. Siitä, että saa toimia ammatillisen yhteisön täysivaltaisena jäsenenä, kehittää osaamistaan, kasvattaa verkostoja ja vaikuttaa oman alan kehitykseen. Vallankäytön kohteena olevien on saatava äänensä kuuluviin. – – ”
Lue Outi Järvisen, Antti-Juhani Mannisen ja Emma Nortion näkemykset kokonaisuudessaan Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 5/2020. Keskustelu aiheen ympäriltä jatkuu myös seuraavassa numerossamme.
Tekstit toimittivat Minna Tawast ja Nina Jääskeläinen, kuvituskuva: Josh Appel.
