Susanna Leinosen Nasty on raivoisan fyysinen teos naisen kehoon kohdistuvista odotuksista, rajoituksista ja hyökkäyksistä. Koreografian hetkittäiset yliseksuaaliset liikkeet ja tanssijoiden vähät vaatteet viestivät paikasta, johon länsimainen nainen on vapauden aikakaudelle paradoksaalisesti laitettu – tai johon hän on suostunut.
Esityksen huipputaitavat tanssijat haastavat katsojan joka hetki miettimään, kuka katsoo ketä ja miksi.
Teoksen herättämien taiteellisten kysymysten sijaan Nasty ajoi kaksi irakilaissyntyistä taiteilijaa pohtimaan oman arabikulttuurinsa perinteitä ja nykytilaa.
”Olisi harvinaista, että naisilla olisi näin isoja rooleja näyttämöllä arabimaissa. Yleensä meillä vain miehet esiintyvät”, huomauttaa Farqad Al-juburi.
”Olen nähnyt paljon modernia tanssia Suomessa, mutta tämä oli näkemistäni täysin poikkeava. Nasty oli minulle kulttuurishokki”, sanoo Ali Saad.
Ali Saad tuli Suomeen vuonna 2015 ja on työskennellyt muun muassa Ryhmisnuorten 2081– Isoveli valvoo -teoksessa sekä Kansallisteatterin Toinen koti -esityksessä. Hän on laulanut kahdeksanvuotiaasta asti, ja nyt hän haluaisin opiskella myös näyttelemistä.
Tällä hetkellä Saad konsertoi muun muassa muusikko Sanna Salmenkallion kanssa ja opiskelee Metropolia-ammattikorkeakoulun pop ja jazz -osastolla. Hän kertoo haluavansa löytää siltoja arabikulttuurin ja eurooppalaisen taidenäkemyksen välille.
Farqad Al-juburi isä työskenteli Bagdadin kansallisteatterin tiedotuspäällikkönä, joten teatterin maailma on Al-juburille tuttu lapsesta lähtien. Ennen Suomeen tuloaan hän teki kavereidensa kanssa katuteatteria. Hän joutui jättämään kotinsa, koska elämä taitelijana Irakissa oli liian vaarallista. Ammatin huonon maineen vuoksi myös perhe ja suku vastustivat Al-juburin näyttelijähaaveita.
Kajaanin vastaanottokeskuksessa Al-juburi valmisti näytelmän Kertomattomat tarinat ennakkoluuloista, joita hän on Suomessa kohdannut. Hän on myös osallistunut Kansallisteatterin työpajassa Toinen koti -esityksen tekemiseen ja tekee parhaillaan lyhytelokuvia.
Ennen kuin aloitamme varsinaisen keskustelun arabitaustainen tulkkimme Mona Juvonen puuttuu puheeseen. Hän toivoo miehiltä rehellisyyttä ja avoimuutta.
”Nyt teidän pitäisi meidän naisten kuullen pystyä sanoittamaan rohkeasti naisen elämää kuvaavan Nasty-teoksen synnyttämiä ajatuksia. Minä kyllä kestän”, sanoo kolmekymmentä vuotta Suomessa asunut Mona.
”Meidän kulttuurissamme ei voi rohkeasti kertoa ajatuksiaan. On oltava varovainen erityisesti, jos naisia on paikalla. Meidät miehet on opetettu olemaan julkisesti naisille ensisijaisesti kohteliaita”, Ali Saad muistutti.
Minulle länsimaisena naiskatsojana Nasty näyttäytyi armottomana irtiottona miehisen katseen vallasta. Viisi itsetietoista naista haastoi yleisön ja teki suoranaisen ruumiinavauksen naisen kehon ja mielen syvänteisiin ja niihin esteisiin, joihin nainen törmää. Tanssijat eivät peitelleet mitään, vaan teos oli jopa nykytanssin saralla raju.
Pelkästään olemattoman pienissä puvuissa esiintyvät tanssijat vaativat arabimiehiltä sulattelua. Prostituutio on teema, johon miehet toistuvasti palasivat keskustelun aikana. [..]
Lue koko Raisa Rauhamaan tekemä haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 8/2018
Kuva: Maarit Kytöharju
