Harri Kuusisaari, Auli Särkiö-Pitkänen ja Paula Tuovinen pohtivat Kenneth Greven päättyvää johtajakautta.
”En ole mitenkään sitä vastaan, että baletille hankitaan uutta yleisöä. Päinvastoin! Kannatan ajatusta siitä, että Kansallisbaletti pyrkii tekemään isoja teoksia, joissa käytetään suurta koneistoa hyväksi. Kenneth Greve kuitenkin yritti laajentaa yleisöpohjaa popularisoimalla balettia väärällä tavalla. Hän teki baletista satusöpöilyä ja ohitti baletin mahdollisuudet ajankohtaisena taidemuotona sekä baletin mahdollisuudet kokonaistaideteoksen luomiseen”, sanoo Rondo-lehden päätoimittaja Harri Kuusisaari.
Auli Särkiö-Pitkänen on musiikkiteatterista paljon kirjoittava kriitikko, jota jäi harmittamaan se, että Greven kaudella teosten musiikkeina kuultiin lähinnä klassisia hittikoosteita. Musiikin rooliksi jää tällöin säyseä säestäminen. Musiikkikriitikkona hän näkee kuitenkin baletin tanssin ja musiikin saumattomana kokonaisuutena.
Taideyliopiston vararehtori Paula Tuovinen ei ole seurannut järjestelmällisesti Greven kautta, mutta on kuitenkin havainnut, ettei se juurikaan ole antanut mahdollisuuksia nykykoreografeille. Mammu Rankasen ja Tero Saarisen työt tulevat hänelle mieleen, mutta nykykokonaisuudessaan nykykoreografeja on kotimaisia oopperoita.
Lue koko Maria Säkön artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 7/2017.
Kuvassa Kenneth Greve, kuvaaja Mirka Kleemola.
