Taiteellinen johtaja Kirsi Törmi toteutti Täydenkuun Tanssit heinäkuussa hyvän elämän ja hyvinvoinnin teemalla – ensimmäistä kertaa Pyhäjärven festivaalin ohjaksissa. Törmi sai yleisöltä suoraa palautetta festivaalin muuttuneesta tunnelmasta. Palautteen antajat kokivat, että jotain uutta oli ilmassa, lämminhenkistä läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä.

Samalla Törmiä vaivasi se, kuinka tiukat olivat festivaalin taloudelliset resurssit ja raamit.

Niinpä Törmi päätti irtisanoutua yhden festivaalin jälkeen.

”Liittyy festivaalin rahoitukseen, liittyy kulttuuripolitiikkaan ja siihen, mihin minä taiteilijana suostun”, hän perustelee.

Törmi koki, ettei halua olla jakamassa niukkuudesta käsin niukkuutta.

”Tunsin olevani kuin puun ja kuoren välissä, että ketjutan ja toistan jotakin sellaista, mistä itse yritän pyristellä eteenpäin. Minusta ei ole eettisesti eikä moraalisesti oikein kutsua ihmisiä esiintymään pienillä keikkakorvauksilla.”

Päätös oli kuitenkin Törmille vaikea. Hän kun on pitkään puhunut nimenomaan itsensä ja toisen kohtaamisen ja kuuntelemisen tärkeydestä.

”Olen semmoinen jäärä ja hirveän hyvä sinnittelemään. Toistuvasti olen ajatellut, että selviydyn tilanteesta kuin tilanteesta.”

Rehellisyys omille periaatteille pakotti kuitenkin tekemään tämän valinnan.

”Tällä hetkellä on se olo, että kunnioitan itseäni, kun uskalsin tehdä tämän päätöksen ristiriitaisesta olostani huolimatta. Ensin ajattelin, etten missään nimessä voi tehdä näin toisille ihmisille, festarille, hallituksen jäsenille. Ikään kuin pettää luottamuksen. Mutta sitten ajattelin, että itse asiassa toimin vastuullisesti.”

Taustalla kummittelee isompi mörkö.

”Minulle tuli epäusko ja epätoivo. Missä jamassa suomalaisen tanssitaiteen rahoitus ylipäätään on? Miten me tanssitaiteilijat suostumme tähän vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen? Miten me jaksamme tätä ammattia? Se on iso ongelma ja taidepoliittinen kysymys. Jotakin pitää tapahtua. Mielestäni tähän ei olla vieläkään kunnolla pysähdytty.”

Vuonna 1992 ensimmäisen kerran järjestetty Täydenkuun Tanssit on Pyhäjärven alueelle yhä tärkeä. Mutta festivaalin talous on supistunut. Kansainvälisiin vieraisiin ei nykybudjetilla ole varaa.

Tänä vuonna festivaali sai opetus- ja kulttuuriministeriöltä 82 000 euron ja Pyhäjärven kaupungilta 8 000 euron avustukset. Törmin mukaan hänelle varattu ohjelmistobudjetti oli arviolta 35 000–40 000 euroa. Sillä ei  kunnon palkkioita makseta.

Festivaalin kävijämäärä on tippunut vuoden 1999 huipusta, 6 000 katsojasta, yhteen kolmasosaan. Tänä kesänä näytöksiin, työpajoihin ja muuhun oheisohjelmaan osallistui neljän päivän aikana yli 2 000 festivaalikävijää

Kyse on festivaalin taloudesta, mutta myös muusta. Kirsi Törmin mielestä ohjelmistobudjetin kasvattamisen lisäksi festivaalin nahkaa pitäisi ehdottomasti luoda. On jähmeitä voimia, jotka estävät uusiutumista.

”Kaikkien festivaalijohtajien pitäisi pystyä avoimesti puhumaan siitä, miten pienillä rahoilla rakennamme festivaaleja. Miksi pidämme fasadia yllä? Somessa festarit näyttäytyvät kivoina ja houkuttelevina. Mutta kun puhuu järjestäjien kanssa, huomaa usein, että ai, teilläkin menee taloudellisesti noin huonosti.”

Täydenkuun Tanssit ei ole enää kaikille se Suomen merkittävin nykytanssifestivaali, vaikka slogania yhä kuulee. Jos haluaa kehittää festivaalia täytyy tiedostaa, että festivaalikenttä, Suomen tanssikenttä, paikkakunta ja henkinen ilmasto ovat muuttuneet.

”Sillä on suuri merkitys, miten kohtelemme itseämme ja toisiamme. Haluaisin, että tämä lehtihaastattelu avaisi rakentavan keskustelun aiheesta. Olisi hyvä, jos asioista pystyisi puhumaan rehellisesti”, Törmi sanoo.

”Täytyy rohkeasti katsoa, mitä uudistuminen vaatii. Tämä koskee tanssin kenttää laajalti, ei pelkästään Täydenkuun Tansseja.”

Teemana hyvinvointi ja hyvä elämä oli toimiva punainen lanka.

”Pyhäjärven valtteja ovat hiljentyminen ja pysähtyminen, maaseutu ja kesä. Näen siinä festivaalin erityisen arvon, että täällä alat kuulla, miten voit ja kuka oikeastaan olet tänään.”

”Festivaali onnistui haasteista huolimatta hyvin. Nautin suuresti kaikista kohtaamisista ja elämyksistä. Olen kiitollinen pestistäni Pyhäjärvellä, vaikkakin se jäikin yhteen vuoteen.”

Eeva Kauppinen

Kuva: Tommi Korpihalla