Kun Paavo Kääriäinen pääsi opiskelemaan Nätylle, hänestä tuntui, että taivaat aukeavat. Nyt hän harjoittelee Kansallisteatterissa.

Tampereella näyttelijäksi opiskeleva Paavo Kääriäinen huomasi heti opintojensa alussa, että opetus oli ihan muuta kuin hän oli kuvitellut.

”Olin luullut, että siellä ryömitään kauheissa tunnetiloissa ja koetaan fyysistä rääkkiä. Ensimmäinen vuosi koulussa keskittyikin perusvalmiuksien kehittämiseen eli äänentuottoon, terveeseen kehonkäyttöön, tanssiin, lauluun, näyttämöllisen mielikuvituksen herättämiseen ja yhteisen kielen löytämiseen opettajien kanssa.”

Kääriäiselle tärkeimmäksi opintoalueeksi muodostui tarinateatteri.

”Tarinateatterissa ollaan teatterin tekemisen ytimessä. Minä olen toisen ihmisen palveluksessa, kuuntelen kertojan tarinan ja näyttelen sen hänelle yhdessä muiden kanssa. Tilanteesta poistuvat omat narsistiset ja egoistiset tarpeet, ja esillä ovat vain kertoja ja hänen tarinansa. Olen lavalla vain häntä, en itseäni varten. Haluan, että tarinateatteri pysyy jatkossakin yhtenä osana ammatinkuvaani.”

Kääriäisen opinnot ovat loppusuoralla. Hän on työharjoittelussa Kansallisteatterin Nummisuutareissa. Kääriäinen näkee ensimmäistä kertaa ison instituution toimintatapoja.

”Kokemus on ollut monella tavoin opettavainen. Olen tutustunut ammattikuviin, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Ison talot käytännöt, sen rytmi – se on ihan oma maailmansa.”

Ensimmäisenä opiskeluvuonna Kääriäinen suunnitteli aloittavansa työuran parin vuoden kiinnityksellä jossakin teatterissa.

”Laitosteatteripätkän jälkeen ajattelin jäädä freeksi. Mutta mitä lähempänä työelämään siirtyminen häämöttää, sitä avoimempi olen kaikenlaisille vaihtoehdoille. Tarinateatterikokemuksien vuoksi soveltavan teatterin työtehtävätkin kiinnostaisivat.”

Paavo Kääriäisen lisäksi teatteritieteilijä Tinni Torikka, äänisuunnittelun opiskelija Nicolas Rehn ja tuleva ohjaaja Laura Mattila kertovat, millaista on opiskella teatterialaa nyt. Lue lisää alan opiskelijoiden ajatuksista Nina Jääskeläisen ja Matti Tuomelan artikkeleista Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 7/2015.