Versaillesin hevosteatteri on ennen kaikkea taidetta. Taitavien lusitanianhevosten kouluratsastusliikkeiden takana on tuhansia työtunteja. Kuva Agathe Poupeney.
Kristallikruunujen valaisemalla maneesinäyttämöllä kirmaavat kermanväriset, sinisilmäiset lusitanot ja hiirenharmaat, lyhythäntäiset sorraianponit sekä ketterät argentiinalaiset criollot.
Académie Équestre de Versaillesin La voie de l’écuyer (Ratsastajan tie) -esityksessä hallittu klassinen kouluratsastus tarkkaan säädeltyine liikkeineen vaihtuu välillä varsojen kisailuun vapaana. Ne näyttävät reagoivan askelluksellaan, potkuillaan ja hypyillään J. S. Bachin musiikkiin ja kiertävät kuin huumassa dervisseinä pyöriviä valtavahameisia ratsastajiaan.
Laukatessaan naiset laulavat venäläistä valssia. Välillä he miekkailevat tai tekevät tanssiliikkeitä ylävartalollaan samalla kun ohjaavat hevosiaan huomaamattomasti eri suuntiin. Lajia tuntemattomasta kouluratsastuskuviot saattavat näyttää yksinkertaiselta, mutta kyseessä ovat vaativan tason liikkeet, joiden suorittaminen kysyy vuosikausien harjoittelua.
Ranskalaisen koreografi Bartabas’n hevosesityksissä ratsastus ei ole urheilua tai huvittelua vaan taidetta. Versaillesin akatemian kaksi- ja nelijalkaisten taiteilijoiden työssä yhdistyvät monipuoliset tekniikat.
Lue koko Riina Maukolan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 6/2015.
