Vankilateatterin ohjaajille Jussi Lehtoselle ja Hannele Martikaiselle vangit ovat sekä esiintyjiä että kokemusasiantuntijoita.
”Eräs konditoria lahjoitti Vapauden kauhun harjoituksiin mitä hienoimpia kermakakkuja. Keksimme pitää kakkukestit”, kertoo Jussi Lehtonen. Kuva Pirje Mykkänen.
Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön suunnittelija, ohjaaja Jussi Lehtonen on vienyt teatteria monenlaisiin laitoksiin. Nimenomaan vankilakiertueisiin liittyvissä keskusteluissa nousee vahvana esiin tulevaisuus.
”Kun vankilasta ulos astumisen hetki lähestyy, vapauden kaihoon alkaa sekoittua vapauden kauhua”, kiteyttää Lehtonen.
”Se on halua elää osana vankilan ulkopuolista yhteiskuntaa ja pelkoa siitä, ettei pärjää eikä tule hyväksytyksi. Monet ovat eläneet eri laitoksissa koko ikänsä. Ajatus yhteiskuntaan palaamisesta on absurdi sille, joka ei koskaan koe olleensa osa yhteiskuntaa.”
Marraskuussa Kiasmassa saa ensi-iltansa Lehtosen ohjaama, Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön ja Kiasma-teatterin yhteistuotanto Vapauden kauhu. Teatteriammattilaisten ja vankeustuomion kokeneiden harrastajien valmistama esitys tekee näkyväksi vapautumiseen liittyvät toiveet ja pelot.
Kansallisteatterin näyttelijöiden rinnalla esityksessä näyttelee Porttiteatterin jäseniä. Vapautuneiden ja vapautuvien vankien Porttiteatteri on Kiertuenäyttämön vankilaprojektin päätteeksi perustettu teatteriryhmä.
”Vapauden kauhussa he ovat kokemusasiantuntijoita. Me teatteriammattilaiset olemme näyttämöasiantuntijoita. Yhdistelmästä syntyy taiteellinen kokonaisuus, jota ei olisi olemassa ilman molempien osapuolten kokemusta”, sanoo Lehtonen ja avaa oven harjoitussaliin.
Tarinasta kiinni. Iltapäivän harjoituksissa yksi porttiteatterilainen kertoo työryhmän edessä omakohtaisen tarinan, toinen kuuntelee sen ja toistaa kertomuksen rummuttamalla. Luontevasti läsnäolevia, ilmaisuvoimaisia esiintyjiä on ilo katsoa ja kuunnella. Tarinankertoja ja rummuttaja vaihtavat osia. Teippikalvon saanut muovisaavi kumahtelee joulutarinaa. Säveltäjä Sanna Salmenkallio iloitsee muovifirman sponsoroimista soittimista ja suunnittelee jo niiden mikittämistä.
Lehtonen kertoo, että muita harjoitteita on esimerkiksi tilanne, jossa vankeuden kokenut kuvailee yksityiskohtaisesti selliään, sitten näyttelijä sieppaa tarinasta kiinni ja vie sen roolissa käännekohtaan.
”Lopullisessa esityksessä käytämme nopeita leikkauksia ilmaisukeinosta toiseen. Jutunpätkä viedään loppuun musiikilla ja niin edelleen.” (…)
Liikkeelle perusteista. Vankilateatteria tekevät Suomessa muutkin. Taittuu ry on soveltavan teatterin yhdistys, jonka viimeisin vankilateatteriensi-ilta oli Seitsemän broidia Sipoosta. Se esitettiin KokoTeatterissa joulukuussa 2014. Taittuu ry:n taiteellinen johtaja Hannele Martikainen paljastaa, että helmikuussa 2016 yhteistyö Sörnäisten vankilan suljetun osaston vankien ja KokoTeatterin kanssa jatkuu uudella ensi-illalla.
”Mukaan pääsee sekä Broidi-esityksessä olleita että uusia halukkaita. Jos tulee tunkua, arpa ratkaisee. Pyrimme siis pois ohjaajan vallankäytöstä yksityiskohdissakin”, sanoo Martikainen.
Teatterin soveltava käyttö on Hannele Martikaiselle tuttua monenlaisista yhteyksistä. Vankien kanssa hän toimii samanlaisin pedagogisin ja taideilmaisun työkaluin kuin minkä hyvänsä harrastajaryhmän kanssa.
Lue koko Nina Jääskeläisen artikkeli Teatteri&Tanssi-Sirkus-lehden numerosta 6/2015.
